Etra valloittaa kauppahallin!

Tämän blogin olisi voinut otsikoida myös “Iloisia uutisia”. Ensimmäinen iloinen uutinen on, että Kasvisruokala Etra avaa tankkauspisteen Oulun Kauppahallissa. Myyntipiste tavoitellussa kauppapaikassa vapautui sopivasti Etran kymmenvuotisjuhlan kunniaksi. “Nyt on aika laajentua ja uudistua,” kommentoi Terho Heiskanen Etrasta.

Entisen sushibaarin paikalle tulee muutama istumapaikka ja buffetpöytä, josta saa mukaansa keiton, pääruoan ja salaatit. Myös pakasteruokia tulee myyntiin. Ruoka on samaa, mitä on myös Karjasillan ruokalassa. Jälkiruokaa kaipaavakin saa suunsa makeaksi: uutuutena tarjolla ovat ravintotiheät smoothiet!

Etran linja säilyy muuten entisellään. Johtoajatuksena on ravintotiheys, tyhjien kalorien välttäminen ja ruoka, jossa suojaravintoaineet ovat helposti imeytyvässä muodossa.

Omalta osaltani voin sanoa, että uuden myyntipisteen avaus tulee tarpeeseen. Vegaanista pikaruokaa kaipaava on aiemmin joutunut Kauppahallissa tyytymään rasvaa tihkuviin kevätkääryleisiin. Ravintotiheä lounas täyttää vatsan ihan toisella tavalla... Uskon myös, että kaupungilla liikkuu juuri sellaista Etran potentiaalista asiakasryhmää, joka ei erikseen eksy Karjasillalle: nuoria ja opiskelijoita. Nuorten keskuudessahan kasvissyönti ja veganismi lisääntyvät voimakkaasti. Pari euroa huokeampi take-away –lounas sopii paremmin budjettiinkin.

Mutta mitä torin papparaiset mahtavat tuumata, kun ruokalistalta puuttuvat liha ja kermaperunat? Terho Heiskanen ilmaisee asian kauniisti: “Olemme kasvisruokala. Liha ei ole ihmiselle mitenkään välttämätön.” Hänen mukaansa Etran asiakkaista valtaosa syö myös lihaa, mutta toisaalta he ovat huomanneet, että ateria voi olla täydellinen ilman lihaakin.

Toisaalta veganismia puoltavat karut faktat. Itsensä ruokkiminen eläinproteiinilla on nykytilanteessa järjetöntä. Terho Heiskanen muistuttaa, että maailman väestömäärä kasvanee kahdella miljardilla vuoteen 2050 mennessä. "Eläinproteiinipohjainen ruoka kuluttaa kymmenen kertaa enemmän vettä kuin kasvisruokavalio. Kolmasosa  maailman viljelykelpoisesta maasta käytetään tällä hetkellä viljan kasvattamiseksi eläinten ruokintaan," Heiskanen toteaa. Aiheesta lisää:

http://www.tekniikkatalous.fi/energia/ymparisto/kasvisruoka+ei+ole+jatkossa+

valttamatta+valinta++vaan+pakko/a832204?s=r&wtm=-28082012

Ne jotka aikovat heti suunnata kauppahallille vegaaniruoan ostoon, joutuvat valitettavasti vielä hetken hillitsemään innostustaan. Etran myymälä ei nimittäin avaudu ihan vielä! Arvioitu ajankohta on syyskuun loppupuoli. Sitä ennen on runsaasti tehtävää. Myymälä pitää varustella toimintakuntoon. Murheista pienin ei ole se, mistä varat investointeihin, ennen kuin uusi myyntipiste alkaa tuottaa. Mikäli haluat tukea Etraa konkreettisesti juuri nyt, hankipa vino pino ruokalippuja tulevaa syyskautta varten!

Ja väläys toisista iloisista uutisista: Olen nyt ollut reilun kuukauden Etran ruoilla ja sen huomaa! Miten sen huomaa – siitä seuraavassa blogissa. Kuulemisiin!

Kukkaketo vatsassa

Minulle uusi oivallus on se, että “olet mitä syöt” tarkoittaakin oikeasti “olet mitä suolistosi bakteerifloora on”. Hankin tietoa netistä ja keskustelemalla. Koska en itse ole mikään asiantuntija, kaiken seuraavaksi luetellun voi mielellään tarkistaa.

Oletko sitä mieltä, että kaikkien kukkien pitää saada kukkia? Meillä on nimittäin aikamoinen kukkaketo vatsassa: puolitoista kiloa bakteerimassaa ja jopa 400 erilaista bakteerilajia. Tämä floora pitää sitten sisällään monenlaisia hyötykasveja, rikkaruohoja ja jopa myrkkykasveja. Se millaiset bakteerit ovat niskan päällä, riippuu siitä, miten niitä ruokimme.

Bakteerien voimasuhteet vaikuttavat hyvinvointiin kaikin tavoin. Eri bakteerit sulattavat eri ruoka-aineita. Niiden määrästä siis riippuu, miten ruoka sulaa, mitkä ravintoaineet imeytyvät ja mitä hyödyllisiä tai haitallisia bakteerien aineenvaihduntatuotteita elimistöömme erittyy. Hyvisbakteerit osaavat pilkkoa haitta-aineita tehokkaasti. Hyvisbakteerit myös tuottavat joitakin vitamiineja ja hivenaineita. Se miksi toiset sairastuvat flunssiin ja toiset eivät, voi hyvinkin riippua suolistobakteereista. 70 % elimistömme immuunipuolustuksesta nimittäin sijaitsee suoliston alueella.

Huono bakteerikanta johtaa jatkuvaan väsymykseen, lihomiseen, infektiokierteeseen, allergioiden kehittymiseen ja monien vakavien sairauksien nopeampaan etenemiseen. Vastaavasti hyvällä bakteerikannalla saa virkeyttä, vastustuskykyä, hoikkuutta ja elinikää. Hyödylliset ravintoaineet imeytyvät paremmin: epäsuotuisa bakteerikanta nimittäin päästää arvokkaat ravinteet holahtamaan lävitseen. Tehokkaamman kasvuston omaava tulee toimeen niukemmalla ruualla, koska suolisto hyödyntää sitä paremmin.

Mutta voiko suoliston bakteerikantaa muuttaa? Itse olen ollut väärän propagandan uhri ja luullut, että suolistofloora säilyy suunnilleen samanlaisena läpi elämän. Maitohappobakteereja mainostettaessakin korostetaan, että tuotteita on nautittava joka päivä, jos haluaa ylläpitää vastustuskykyä. Väärin. Paremman bakteerikannan voi saavuttaa pysyvästi siirtymällä kasvispainotteiseen ja mieluummin vegaaniravintoon. Muutos ei tapahdu hetkessä, vaan on viikkojen ja kuukausien prosessi. Toisaalta suolistoflooran saa romuttumaan jopa päivässä syömällä erityisen paljon sokeria, eläinproteiinia  ja kovaa rasvaa. Mm. nämä faktat pompahtivat vastaan etsiessäni tietoa tätä blogia varten.

Kriittiset lukijat varmasti kaipaavat lähteitä. Yksi nettilähteeni on ravintoterapeutti Paula Heinonen: yle.fi/terveys/aitounelma/suolisto1.html

Heinosen mukaan vastustuskykyisen suoliston rakentamiseen tarvitaan ennen kaikkea tasapainoinen ruokavalio. "Suolistosta pitäisi huolehtia yhtä hyvin kuin hampaista. Terveyttä edistävän bakteerikannan vaaliminen pitäisi jatkua vauvasta vaariin, sillä bakteerikannan merkitys terveydelle ja hyvinvoinnille on huomattavasti suurempi kuin on osattu kuvitellakaan.”

Heinosen mukaan suomalaiset syövät ylenmäärin eläinkunnan tuotteita, esim. munia, makkaraa, lihaa, kalaa ja maitotuotteita. Jos yli 50 % ruokavaliosta on peräisin eläinkunnasta, suolisto on heikossa jamassa. Heinonen puuttuu myös liha- ja meijeriteollisuuden propagandaan: “Vanha luulo proteiinisuosituksista vallitsee yhä. Aikuisetkaan eivät tarvitse maitoa.” (Kalsiumin saa helposti esim. pähkinöistä, joista se imeytyy jopa paremmin kuin maidosta.)

Lihomisesta vielä. Moni on siinä fatalistisessa luulossa, että lihomistaipumus johtuu geeneistä. Tämä lienee osittain totta, mutta lihomista estää hyvä suoliston bakteerikanta. Tiedetoimittaja Jani Kaaro siteeraa kansainvälistä tutkimusta Hesarin artikkelissa:

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Uusi+selitys+lihomiselle+Roskaruoka+muuttaa+suoliston+bakteerikannan/1135250736195

“Roskaruoka ei lihota ainoastaan siksi, että siinä on paljon kaloreita. Rasvainen ja sokeripitoinen ruoka muuttaa suolistobakteerien koostumuksen sellaiseksi, että ylipainoa kertyy entistä helpommin.

Aiemmin on havaittu, että ylipainoisten suolistofloora poikkeaa normaalipainoisten floorasta. Lihavien suolistossa on enemmän Firmicutes-ryhmän bakteereja ja vähemmän Bacteroidetes-bakteereja, kun taas normaalipainoisilla voimasuhteet ovat päinvastoin. Kun ylipainoiset alkavat laihtua, Firmicutes-bakteerien määrä alkaa vähetä ja Bacteroidetes-bakteerit alkavat lisääntyä.

Jani Kaaro toteaa, että huonon bakteerikannan omaavien on vaikea laihduttaa. Jos suolisto on täynnä Firmicutes-bakteereita, ne irrottavat kaloreita tehokkaasti myös vähäkalorisesta ruoasta.

Tällainen tietopläjäys tänään! Ensi viikon blogissa paljastan, miten kuukauden melkein-vegaanidieetti on minuun vaikuttanut. Kuulemisiin. Kommentoikaa rohkeasti!

Temppelin puhdistus

Minulla on meneillään temppelin puhdistus. Vaatekaapit, kirjahyllyt ja varastokoppi on raivattu vuosien aikana kertyneestä ryönästä. Säkkikaupalla tarpeetonta tavaraa on myyty kirpputorilla tai raahattu kierrätykseen. Kaatiskuorma ongelmajätteineen odottaa. Miten pitkään ihminen viitsii asua kaikenlaisen kuonan keskellä?

Vuosia, ilmeisesti. Sama pätee kehon kuona-aineisiin, joita maalliseen majaamme kertyy syödessämme epäterveellistä ruokaa.  Keho on lopulta täynnä kaikenlaista saastaa,  mutta yritämme lievittää oloa syömällä samaa tavaraa yhä lisää. Kemikaalicocktailiin lisätään jatkuvasti jotain uutta vähentämättä mitään edellisistä. Patologi osaa monessa tapauksessa kertoa, mitä ruumis on vuosikymmeniä syönyt.

Keskiverto ruokavalio on pitkälle prosessoitua ja täynnä tarpeettomia ja haitallisia ravintoaineita. Kemikaaleja ja lisäaineita kertyy lääkkeistä, pesuaineista, kosmetiikasta ja ties mistä. Juomista ja tupakasta puhumattakaan… Ihmiskeho ei ehdi suodattaa tätä kaikkea kuonaa sillä vauhdilla, mitä kuormitus vaatisi. Väsymys, tukkoisuus ja infektiot piinaavat kuonalla kyllästettyä kehoa. Terveellisetkään ravintoaineet eivät imeydy, kun huono bakteerikanta jyrää hyvät suolistobakteerit. Olo on raskas ja elämäntapasairaudet vaanivat.

Terve mieli terveessä ruumiissa, sanoi kreikkalainen. Samaa sanoisi nykyaikainen materialisti. Mutta ihminen on enemmän kuin pelkkää materiaa – hän on myös henkeä. Miten henki voi virrata vapaasti kuonaisessa, tukkoisessa ruumiissa? Nykyajan ihmiset ovat harvoin sillä taajuudella, että yhteys yläkertaan toimisi. Moni ei edes tiedosta olevansa hengellinen olento. Ei kai ravinnolla ole tämän kanssa mitään tekemistä, vai onko?

”Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillaanne Jumalalle kunniaa!"

Näin paasasi Paavali. (1. Kor 6:19.) Väittäisin, että tämä ruumiillisen pyhityksen ulottuvuus on kristinuskossa laiminlyöty. Henkisiä ja hengellisiä kokemuksia tavoitellaan ja peräänkuulutetaan, eikä aitoudesta ole aina takeita. Olisivatko hengelliset kokemuksemme ja erottelukykymme aidompia, jos ne kumpuaisivat puhtaammasta ruumista ja sitä kautta myös puhtaammasta mielestä?

Markkinoilla on kaikenlaisia kehonpuhdistustuotteita ja –menetelmiä. Ihminen suosii kuuriluontoisia keinoja, koska ne ovat helpompia kuin todellinen elämänmuutos. Kehon puhtauden säilyttäminen merkitsee paljon muutakin kuin lisäaineiden karsimista. Pyhän Hengen temppeliin eivät kuulu turhat rasvat, hiilihydraatit ja ylenmääräiset proteiinit. Eivät myöskään eläinkunnan tuotteet, joita ei alun perin tarkoitettu ihmisravinnoksi.

Oho? Kyllä. Tämän on tarkoitettukin olevan provosoivaa. Miten voimme määritellä, mikä on tarkoitettu ihmisravinnoksi? Epäilijöille on tarjolla sekä raamatullinen että naturalistinen perustelu.

Ensin naturalistinen: eläinkunnan proteiinit ovat ihmiskeholle vieraita aineita, ja ne aiheuttavat siten jatkuvaa tulehdusta. Tällainen happamoitunut keho on altis kaikenlaisille infektioille. Eläinkunnan tuotteiden korvaaminen ravintorikkaalla kasvisruoalla pidentää ikää ja edistää terveyttä. Suomen iltapäivälehdissäkin on uutisoitu, että Kalifornian Loma Lindan alueella elävät maailman pitkäikäisimmät ihmiset. Kyseinen seutu on adventistien asuttamaa, ja hehän syövät kasvis/vegaaniruokaa ja karttavat päihteitä. Loma Lindan yliopiston tutkimus on lyönyt vegaaniravinnon puolesta faktoja pöytään. http://www.llu.edu/allied-health/nutrition/index.page

Entä mitä tekemistä kasvisravinnolla on Raamatun kanssa? Kaikkihan tietävät, että Jeesus söi lihaa ja kalaa ja joi viiniä? Raamattu on kuitenkin jatkokertomus, jossa ihmisen tarina alkaa paratiisista. Alusta alkaen ihminen kapinoi annettuja ehtoja vastaan ja joutuu yhä karumpiin olosuhteisiin. Pitkin Raamattua hyvinvoinnin vertauskuvina ovat vehmaat viljapellot ja hedelmätarhat. Jumalaa tottelematon kansa joutuu kärsimään kuivuutta ja näkemään nälkää. Aikojen lopussa on tarjolla paluu paratiisiin, jossa elämän puu antaa ravinnon eikä kuolemaa ole. Ja huomatkaa tämä: paratiisi on täynnä eläimiä, jotka eivät myöskään koe kuolemaa eivätkä syödyksi tulemista. Alkuperäinen ja lopullinen ravintosuositus ihmiselle on siis kasvisravinto. Lihansyönti oli Jumalan antama myönnytys olosuhteisiin, joissa tarpeeksi monipuolista kasvisravintoa ei ole yleisesti tarjolla.

Entäpä tänä päivänä? Globaalissa hyvinvointiyhteiskunnassa on käsittääkseni mahdollista koota ravintoympyrä kasviksista, joissa on kaikki tarpeellinen. Jopa karuun Pohjolaan ruokaa lennätetään ympäri vuoden. Vegaaniruokaan siirtyminen on siis tahdon asia.

Jeesus sanoi: Älkää tehkö Isäni temppelistä markkinapaikkaa! (Joh. 2:16) Mieltä ei ole syytä täyttää kaikella markkinoiden syytämällä viihteellä ja propagandalla, mutta kyseinen raamatunkohta on ulotettava myös ruokaan. Tämä tarkoittaa, että elimistö ei ole tarkoitettu trendijuomien, einesten ja kaiken maailman rohtojen taistelutantereeksi. Jos haluamme tuottaa Jumalalle kunniaa, maallisessa majassamme on suoritettava suursiivous. Toisin sanoen temppelin puhdistus kaikesta kertyneestä kuonasta! Jeesuksen aikojen jälkeen Jumalalla ei ole ollut muuta temppeliä kuin me. Jumala ei asu rakennuksissa, vaan ihmisissä. Jeesus ei ehkä mielellään muuta roskaruoan sekaan.

Raamattu tosin sanoo toisessa kohtaa, että kaikki ruoka on puhdasta. Ja että vain se saastuttaa ihmisen, mikä tulee suusta ulos. Mutta ei vaadi kummoista järkeilyä päätellä, että kaikki ruoka ei ole elimistölle hyväksi. Sairaana on vaikea

Ylistätkö Jumalaa mieluummin terveessä kuin sairaassa kehossa? 

Kotimaista superfoodia

Viikko on lähes kulunut lähes vegaanimuonalla ja olo ei ole hullumpi – päinvastoin! Röllimaha näyttää peilistä päätellen olevan entisellään, mutta joitakin edistysaskelia voin vannoa tapahtuneen. Hiilihydraattien vähennyttyä verensokeri ei heilahtele heikotukseen asti, jos ruokailujen väli pitkittyy. Kahvinjuonnin karsiminen on myös terveydeksi. En juo sitä tavan vuoksi, vaan vasta kun todella olen piristysruiskeen tarpeessa iltapäivällä siestan aikaan. Kun sitä juo harvoin, se myös tehoaa paremmin!

Entäpä vireystaso? Viikon edettyä sekin on kohentunut: ikkunat ja matot on pesty ja lukuisia kodinkunnostustöitä on saatu alta pois. Vaan saattaapa tuo energisyys johtua muustakin kuin ruokavaliosta; naisihmiset tietävät miten hormonitasot vaikuttavat. Jos vielä kahden viikon päästä olen yhtä aikaansaapa, niin sitten jo uskallan pistää energian Etran piikkiin!

Ihan muutaman päivän kuluessa ruokavalio ei kyllä kohentanut oloa, vaan väsymys ja uupumus tunkivat vastaan joka askeleella. Tietääkö joku, voisiko tämä johtua elimistön sopeutumisesta vähäkalorisempaan tilanteeseen? Tilannetta ei parantanut, että söin kotona säästellen ja Etran pöytään päästyäni ahmin kupuni kipeäksi. Ei liene ihme että pitikin pian kiirehtiä vatsansa viereen pötköttämään.

Soijapavut olivat ehdottomasti viikon löytö! Minulle kerrottiin, että soijarouheet ja suikaleet saattavat olla ravintoarvoltaan köyhän sorttisia verrattuna alkuperäiseen papuun. Valmistusprosessissa kun on hukattu monta ainesosaa ja siinä samalla terveyshyötyjä. Toki tämä voi riippua valmistajasta.

Tämän tiedon jälkeen iski tenkkapoo. Marinoidut ja paistetut soijasuikaleet ovat perheessäni vakiotavaraa. Miten korvaisin nämä tavalla, joka uppoaisi myös lapsiin? Etran kaupassa sattui olemaan soijapapuja, ja mikä hauskinta, hinta oli puoli-ilmainen. Eikun pavut likoamaan ja kattilaan rumpsuttamaan. Kas kummaa – tulos oli maultaan niin neutraali ja miellyttävä, että vanhempi poikakin haarukoi papuja mukisematta. Keitetyistä soijapavuista puuttuu se tympeä sivumaku, joka rouheissa, suikaleissa ja tofussa on. Arvatkaa, mistä tämä perhe ammentaa jatkossa proteiininsa!

Mutta nyt täytyy tehdä tunnustus… Olen laistanut Nutriflow-ravintotulkkiohjelman täyttämisestä. Päivisin tietokoneaika on ollut tiukilla, kun kolmevuotias on kimpussa kuin takiainen. Ja iltaisin en vain ole jaksanut jäädä hereille lasten jälkeen. Mutta pääasia, että olen OHJELMOINUT ITSENI!

Eikä se ole ollut olleenkaan niin tuskaa kuin luulisi, kun tietää kieltäymysten olevan terveydeksi. Piti vain sisäistää ajatus, että ruokaa syödään elimistön tarpeeseen, eikä tavan vuoksi. Arvostan tasaisempaa ja vireämpää oloa niin paljon, että turhanpäiten syönti ei edes houkuttele.

Mutta sitten otsikon teemaan: superfood mustikkaan! Sitä on saatavilla kaupunkiluonnossakin, kun vain ottaa silmän käteen ja katsoo. Ihmettelen, mikseivät kaikki kuljeksi poimurin kanssa uimarantojen ja leikkikenttien liepeillä. Nykyaikanahan lyijylaskeumat ovat historiaa. Viime päivien kaatosateiden jäljiltä tuskin tarvitsee pelätä koirien hajumerkkejäkään. :)

Superfoodeista vielä: eikö käsite ole oikeastaan turha, mikäli syö ravintotiheää ruokaa muutenkin? Luuleeko joku, että ihmemarjojen tai -jauheiden avulla pelastaa terveytensä, jos muuten syö mitä vastaan tulee? Oma kokemus on osoittanut, että noissa "superaineissa" on niin paljon hormoninkaltaisia aineita, että ainakin naisihmisen hormonit alkavat heittää ja naama kukkia. Mustikka lienee suomalaiselle soveliaampaa. 

Ravintolaskuri paljastaa

Olipas mielenkiintoinen keskustelu tänään Etrassa. Pani pohtimaan omaakin suhdetta ruokaan. En ole ikinä ollut kovin ruoka- tai ulkonäkökeskeinen ihminen, mutta ehkä sittenkin olisi syytä pohtia tarkemmin, mitä suuhunsa panee!

Keskustelukumppani totesi, että useimmat hänen tuttavansa syövät fiilispohjalta. Ravintotietoutta ehkä on, ja laihdutustavoitteita, mutta kun herkkupala osuu näköpiiriin, niin jopa käsi käy ja suu mussuttaa! Sitten tulee tunkkainen ja huono olo. Moraalinen krapula ei kuitenkaan ole niin suuri, että se estäisi seuraavan mässäilyhetken. Ruokaa tekee mieli, ja mielihaluja varten on megamarketit keksitty!

Fiilispohjalta syöjä käyttää ruokaa ikään kuin lääkkeenä, kun jotakin tuntuu päivästä puuttuvan. Jos jostain ruoka-aineesta intohimoisesti tykkää, tekee mieli yliarvioida sen fiilishyödyt. Useimmathan rakastavat mieliruokaansa! Makuasioista ei voi kiistellä! Jos tulee kehno olo, uuvuttaa, päätä tai mahaa kivistää, niin sehän voi johtua mistä vain, eikä se liity välttämättä mitenkään ruokaan. Ainahan taustalla voi olla alkavaa flunssaa, stressiä, huonoja yöunia tai synnynnäistä rasitetta. Hyvinvoinnin syy-seuraussuhteet tuntuvat sellaiselta möykyltä, ettei ruokaa viitsi olotilastaan syyttää. Mielelläni allekirjoittaisin tämän.

Mutta kas kummaa, sitten tulee vastaan sellaisia ihmisiä kuin keskustelukumppanini tänään. Hän on synnynnäisen sairauden takia aina joutunut miettimään, mitä suuhunsa panee. Järki ja käytännön kokemus kertovat, mitä milloinkin kannattaa syödä. Parista väärästä suupalasta keho reagoi. Hänen tapauksessaan kysymys ei ole allergiasta eikä muistakaan rajuista reaktioista. Olo vain on enemmän tai vähemmän hyvä. Tämä henkilö väittää osaavansa kuunnella kehoaan niin, että tietää mitä ravintoainetta on liikaa ja mistä on puutetta. Kaikki vain kehoa kuulostelemalla, ilman laskureita ja ravintoterapeutteja!

Tuntuu uskomattomalta ajatella, että esim. puolikkaan perunan syöminen päivässä (tärkkelyksen takia) voisi kallistaa oloa suuntaan tai toiseen. Mutta ehkäpä näin! Vuosikymmenten (lähes) vegaaninen ruokavalio on puhdistanut hänen kehonsa niin, että vaihtelut kehon ravitsemustilassa voi tunnistaa reaaliajassa.

Olisiko niin, että meillä yliprosessoitua ja eläinperäistä ruokaa syöneillä ja kehon tuntemuksiin turtuneilla ymmärrys omasta aineenvaihdunnasta on niin samentunut, että ajatuskin kehon tarpeiden kuuntelusta on outo? Moni ei tunnista edes, onko kylläinen, vaan syö jos tarjolla on. Sanotaan, että vauvat tietävät itse saavatko ravintoa tarpeeksi (tarve vaihtelee kasvupyrähdyksissä) ja tuputtaminen vain pilaa lapsen suhteen ruokaan. Syömisestä tulee jotain ulkoa ohjattua, ulkoisten houkutusten ja pakon ohjaamaa. Näkö- ja makuaistin sekä rutiinien ohjaamaa. Elimistön hätäviestit jäävät kuulematta.

Onko fiilispohjainen suhde ruokaan kestävällä pohjalla? Vaikka ottaisin järjen käteen, niin tiedänkö itsekään, mitä kehoni kaipaa?

Tilinteon hetki koittaa: Kun aloitin Etran blogistina, sitouduin myös täyttämään ruokapäiväkirjaa Nutri-Flow-ravintotulkkiohjelmassa. (www.nutri-flow.fi ) Ohjelmaan pääsee netissä, ja sinne kirjataan syötyjen ruoka-aineiden määrät eri aterioilla. Ohjelma laskee, paljonko eri ravintoaineita tai kaloreita on kertynyt. Se helpottaa paljon, että ohjelma laskee Etrassa syödyt ateriat ruokalajin nimen perusteella. Yllätys yllätys, ravintotulkki ei olekaan rasistinen ruokatottumusten suhteen. Sinne voi mennä yhtä lailla lihansyöjä kuin vegaanikin, koska ravintosisällöt lasketaan yleisten, voimassa olevien suositusten mukaan.

Ensimmäisen päivän saldo: proteiinia liian vähän. Mutta sanoinko, että tämä tulos saatiin yleisten ravintosuositusten perusteella? Kuitenkin eräs Etran nokkanainen tyrkkäsi minulle eilen käteen artikkelin, jonka mukaan ihminen - jopa urheilija - pärjää kolmasosalla suositelluista proteiinimääristä, ja voi ja suoriutuu paremmin. Proteiinin on vain oltava laadukasta kasviproteiinia.

Eikä tämä ollut mikään uusi tutkimus, onpahan vain jäänyt virallisen mielipiteen jalkoihin vuosikymmenten ajan. Kyseenalaistakaa!

Ensimmäinen annos

Pääruoka: aurinkoisen väristä meksikonpataa. Salaattiannos: kikherneitä, mustaherukkaa, marinoituja valkosipulinkynsiä, marinoitua kaalta, oliiveja, paahdettuja auringonkukansiemeniä ja hunajaista salaatinkastiketta. Päälle mukillinen yrittiteetä.

Näillä eväillä starttasi urani kasvisruokala Etran blogistina. Herkullista! Ja herkuttelulle on tiedossa jatkoa: minä, aiemmin satunnainen Etran kävijä, juhlistan Etran kymmenvuotiasta pioneeritaivalta omistautumalla Etran aterioille joka ikinen arkipäivä. Myös viikonloppuisin on määrä syödä Etran pakasteruokia. Etra-kuurin sisällöstä tilitän tässä blogissa viikoittain tai useammin.

Silti tästä blogista ei tule pelkkää ruokalistaa tai ravintolakriitikon päiväkirjaa. Etra mainostaa itseään ravintotiheän kasvisruoan tarjoajana, jolla väitetään olevan kosolti terveysvaikutuksia. Ravintotiheä ruoka sisältää kaikki ihmiselle tarpeelliset ravintoaineet ilman turhia hiilihydraatteja ja turhia proteiineja.

Että mitä? Voiko poteiineja olla liikaa? Karppausvillitys on tehnyt hiilareista hirviöitä, mutta moni vannoo runsaan proteiininsaannin nimeen. Etran ruokien taustalla oleva tutkimus sen sijaan todistaa, että ihminen tulee toimeen kolmasosalla suositelluista proteiinimääristä. Ja että kasvisproteiini on laadukkaampaa kuin eläinperäinen proteiini.

Minulla ei ole pokkaa eikä tietämystä käydä taistoon erilaisten dieettien puolesta eikä vastaan. Voin vain todistaa kokemuksestani, ja vienosti viitata perusteltuun tutkimustietoon. Pitääkö paikkansa, että olet, mitä syöt? Blogin tarkoitus on havainnoida mitä Etran tarjoama ravintotiheä vegaaniruoka on, ja miten kehoni ja mieleni siihen reagoi.

Olen aiemmin ollut kasvispainotteinen sekasyöjä, joten kasvisten osuuden lisääminen ei liene ongelma. Maitotuotteiden karsiminen sen sijaan on. Täytyy myöntää, että ravintoympyrän kylkiäisenä kuluu kasoittain kaikenlaista mössöä, jäätelöstä kekseihin ja suklaaseen. Kahvia kuluu pannukaupalla. Feta-juustoa ja kreikkalaista jogurttia löytyy aina jääkaapista ja ruokien sisällöstä. Etran filosofian mukaan myrkytän näillä tuotteilla itseäni, mutta kaikesta hyvästä en vähällä luovu!

No jaa, jospa Etra-kuurin myötä saan kuin ihmeen kaupalla henkisiä voimavaroja luopua äskenmainituista addiktion kohteista. Odotan mielenkiinnolla. Väistyykö ainainen väsymys niin, että jonkin ajan kuluttua en enää kaipaakaan kahvia ja kahvileipää?

Ei tietenkään ole samantekevää, mitä kotioloissa suuhunsa mättää. Mutta yksikin ateria päivässä tiheää ruokaa on kuulemma eteenpäin. Se vaikuttaa jo kehon koostumukseen ja tasapainoon, mikä näkyy objektiivisesti monilla mittareilla.

Kehoni koostumus mitattiin Etra-kuurin alussa. Sähköimpulssi paljasti, että kehossani on liikaa rasvaa ja kehno nesteytys. Painoa on liikaa, vaikken mikään tukeva olekaan. Sähkövirta kulki kehon läpi sen verran hitaasti, että Eila epäili minun olevan väsynyt. Ja olinhan minä, jopa tavallista väsyneempi! Seuraava mittaus on kuukauden päästä.

Lukija ehkä haluaa tietää minusta jotain: olen neljääkymppiä lähenevä äiti-ihminen, harrastan hyötyliikuntaa, laitan kotiruokaa, mutta syötän lapsille joskus eineksiäkin. Lähi- ja luomuruoka kiinnostaa, mutta mikään fanaatikko en ole. ”Nainen kriittisessä iässä”, lohkaisi minusta Etran perustajajäsen Eila Maunu. Ikäni on kriittinen siksi, että nelikymppisenä ihmisen aineenvaihdunta hidastuu ja elimistön ikääntyminen tekee itsensä tiettäväksi – viimeistään. Kaikenlaiset elämäntapasairaudet vaanivat. Ennaltaehkäisy on tiettävästi paras hoito.

Auttaako ravintotiheä ruokavalio pitämään kehon elinvoimaisena? Piristyykö mieli? Lisääntyykö energiataso? Olkaa kuulolla!