tiistai 18. syyskuuta 2012

Kahvin juonnista


Kasvisruokala Etrassa ei tarjota kahvia. Moni kysyy: miksi? Myös Etran järjestämillä terveellisten elämäntapojen kursseilla, Omega-valmennuksessa, ensimmäinen kysymys liittyy usein kahvinjuontiin. Pitäisikö minun luopua kahvista? Onko se muka NIIN epäterveellistä?
Kahvi närästää mutta piristää tiettyyn rajaan asti. Toisilla se estää unen tuloa, mutta suurkuluttajat saattavat tarvita kahvia nukahtaakseen. Kofeiini on vahvasti riippuvuutta aiheuttava aine. Nämä kaikki ovat yleisessä tiedossa.
Kofeiinin terveysvaikutuksia on tutkittu runsaasti, ja esiin on tullut sekä hyvää että huonoa. Tutkijatkin ovat erimielisiä, onko vähäinen kahvinjuonti (1-2 kuppia päivässä) enemmän terveellistä kuin haitallista. Asiaan näyttäisi vaikuttavan kahvin valmistustapa, nautitut määrät, onko käyttö satunnaista vai jatkuvaa, ja henkilön yleinen terveydentila. Se on ainakin varmaa, että runsas kahvinjuonti lisää keskenmenon riskiä – viimeistään äitiysneuvolassa tämä käy selväksi. Mutta pitäisikö ei-raskaana olevan aikuisen suhtautua kahviin huumeena, pikku piristeenä vai tekosyynä pitää vähän väliä taukoa työnteosta?
Kahvin juonnista on varoiteltu kautta aikain, ja ehkä syystä. Vanha kunnon pannukahvi nimittäin lisää kolesterolia ja siten sydäntautien riskiä enemmän kuin suodatinkahvi. Ennen vanhaan kahvinpavut paahdettiin kotioloissa käryävällä paahtimella, jossa kahviin muodostui syöpää aiheuttavaa kahvitervaa.
Noilta pannukahvin ja kahvitervan ajoilta ovat myös peräisin adventistien terveysapostolin Ellen G. Whiten (1827 –1915) varoitukset kahvin vaaroista. Nykyäänkin adventistit suosittavat kahvista ja teestä pidättäytymistä, vaikkakin moni hörppää kahvia piristyäkseen siinä kuin muutkin. Ellen White totesi kahvin välittömän piristysvaikutuksen, mutta sanoi pitkäaikaisen käytön tylsistyttävän mieltä. Hän kuvasi myös nykylääketieteenkin tunteman kroonisen kahvin suurkulutuksen oireyhtymän, kofeinismin, tuntomerkit:
"Those nerve irritants are wearing away the life forces, and the restlessness caused by shattered nerves, the impatience, the mental feebleness, becomes a warning element against spiritual progress."
Lääketieteellisen aikakauskirja Duodecimin artikkelin mukaan kofeinismi on “oireyhtymä, johon kuuluu ahdistuneisuutta, masennusta ja erilaisia psykofyysisiä oireita sekä kahvin runsasta käyttöä, joka ylläpitää tilaa. Kofeinismia potevan suorituskyky voi heiketä. Psyykkisiltä oireiltaan kofeinismi on tuskaneuroosin kaltainen. On arvioitu, että 10–20 % kahvin käyttäjistä potisi kyseistä oireyhtymää.”
Jatkossa siteeraan edellä mainitsemaani Leo Hirvosen kirjoittamaa, netistäkin löytyvää artikkelia. Jokaiselle kahvinjuonnin vähentämistä yrittäneelle seuraava tilanne lienee tuttu: kofeiinista luopuminen aiheuttaa vieroitusoireyhtymän, johon kuuluu päänsärkyä, uneliaisuutta, velttoutta ja toimeliaisuuden heikkenemistä. Oireyhtymän latenssivaihe kestää 19 tuntia, ja voimakkaimmillaan oireilu on ensimmäisenä ja toisena päivänä.

Pienet kahvimäärät piristävät ja energisoivat ainakin hetkeksi, mutta suuremmat tylsistyttävät. Positroniemissiotomografisen tutkimuksen mukaan 250 mg kofeiinia (2-3 kupillista) vähentää aivojen kokonaisverenvirtausta noin 30 %. Kahvikupillisen vaikutus elimistössä kestää useita tunteja. Jatkuvasti kahvia kittaavan kannattaisi siis miettiä, kannattaako pitää aivojaan hapen puutteessa!

Aiheuttaako kahvi syöpää, verenkiertoelinten sairauksia ja mahahaavaa? Tutkimusnäytöt ovat ristiriitaisia. Melko selvä näyttö kuitenkin on, että sydäninfarktin riski lisääntyy kahvin kulutuksen mukaan. LaCroix ym. (1986) seurasivat 19–35 vuoden aikana 1 130:tä miespuolista henkilöä. Kaikin tavoin tarkasteltuna riski lisääntyi kahvin määrän mukana ja oli 3–4 kupillista käyttäneillä 1.5–2-kertainen, ja vähintään viisi kupillista päivittäin juoneilla 1.8–2.8-kertainen. Klatsky ym. (1990) analysoivat 107 774 pohjoiskalifornialaisen sairaalapotilaan kahvinkäytön ja totesivat, että 1–3 kupillista päivässä lisää sydäninfarktin riskiä 14 % ja sitä suurempi annos noin 40 %. Iäkkäiden kannattaisi huomioida, että kahvin käyttö lisää luukadon riskiä.

Viimeaikaiset, Wikipedian mainitsemat tutkimukset ovat tuoneet esiin kahvin terveyshyötyjä. Kahvia käyttävät sairastuvat muita harvemmin kakkostyypin diabetekseen ja maksakirroosiin. Nämä vaikutukset eivät kuitenkaan johdu kofeiinista, vaan muista kahvin sisältämistä aineista.
Joissakin tutkimuksissa kofeiinin on havaittu parantavan lähimuistia, pienentävän parkinsonin taudin riskiä ja vähentävän sen oireita. Kofeiinin on havaittu myös yleensä auttavan muistihäiriöissä. 3–5 kupillista päivässä nauttineilla vanhuksilla on havaittu pienempi dementian esiintyvyys kuin enemmän nauttineilla tai kahvia käyttämättömillä.

Haittavaikutuksia on tapana mitata kuolemaan johtavien sairauksien esiintyvyydellä. Mutta entä jos mittariksi otettaisiin yleinen infektioiden vastustuskyky? Vegaani- ja kasvisruokavalion terveyshyödyt pohjautuvat osittain siihen, että ne alentavat elimistön happamuutta. Tämä johtuu pitkälti tietynlaisesta suoliston bakteerikannasta. Eläinproteiinien käyttö nostaa elimistön tulehdusarvoja, kun taas vegaaniruoka laskee niitä. Kun elimistön happamuus on alhainen, ihminen on vastustuskykyisempi kaikkia tavallisia pöpöjä vastaan. Myös monien pitkäaikaissairauksien ja allergioiden eteneminen estyy tai hidastuu.

Olisiko tässä tulos, joka pistää jopa meikäläisen kahvin keskivertokuluttajan vastustamaan kahvihampaan kolotusta? Kahvi nostaa huomattavasti elimistön tulehdustasoja:

“A relation exists between moderate-to-high coffee consumption and increased inflammation process. This relation could explain, in part, the effect of increased coffee intake on the cardiovascular system.”

Olisiko siis syytä sittenkin uskoa profeetta Elleniä ja adventistien terveysohjelmaa? Varmaan on, jos aikoo elää pitkään ja terveenä. Pisin elinikäennuste on havaittu väestöryhmissä, jotka yleisesti terveiden elämäntapojensa mukaisesti pidättyvät kaikista päihteistä ja kiihotusaineista, käyttävät järkevää kasvisdieettiä ja harrastavat kohtuullista liikuntaa. Yksi näistä väestöryhmistä ovat ne adventistit, jotka elävät kirkkokuntansa suosituksen mukaan.

Hauska loppukaneetti löytyy edelleen Duodecimin artikkelista. “Saksalainen lääkintöneuvos Ullrich (1953) totesi, että vaikka kofeiini on alkoholi- ja nikotiinipaholaiseen verrattuna ehkä vain pikkupiru, se kuuluu kuitenkin samaan perheeseen, ja pikkupaholaiset aiheuttavat elämässä usein enemmän pahaa, koska ne toimivat salatummin ja huomaamattomammin. Lisäksi nämä perheenjäsenet näyttävät viihtyvän yhdessä.” Näin Leo Hirvonen. Lopuksi hän vielä saarnaa kuin pappi konsanaan:

“Koska Suomessa käytetään kahvia keskimäärin noin kilo kuukaudessa asukasta kohti, kahvinjuojat saavat kofeiinia annoksen, joka häiritsee unentarpeen tyydytystä, kartuttaa univelkaa ja edistää uupumusta. Tämä voi myös johtaa kierteeseen, jossa tarvitaan vuoroin piristäviä ja rauhoittavia aineita. Näin kahvista tulee stressiä aiheuttava tekijä.”

Jaahas, miten mahtaa olla energiajuomien laita? Pientareilta löytyvien tölkkien määrästä päätellen nuoriso ja jopa lapset ovat siirtyneet kolajuomista näihin kovempiin huumeisiin.

Mainittakoon vielä pari uutista: Kasvisruokala Etran myymälä Oulun kauppahallissa aukeaa 1. lokakuuta 2012. Menkääpä pikalounastamaan!

Itselleni merkittävä avaus: www.riemunkirjo.fi on avannut nettisivunsa. Tarjolla riemukkaita käsintehtyjä heijastimia, kierrätyshenkisiä huopakoruja ja joulupostiin sujahtavia lahjoja. Paljon kristillisiä ja lapsille sopivia malleja. Tilaa hyvissä ajoin ennen joulua!

perjantai 7. syyskuuta 2012

Aloittelevan vegaanin koettelemukset



 Nyt on kulunut toista kuukautta siitä, kun päätin kokeilla koheneeko olotila kasvisruoalla todella niin paljon kuin väitetään. Tapahtuuko muutakin kuin omantunnon kevenemistä, kun ei enää revi elantoaan eläinten selkänahasta? Keveneekö askel konkreettisestikin samalla, kun ekologinen jalanjälki kevenee?

Nämä viimeksi mainitut eivät ole vähäisiä perusteita kasvissyönnille, mutta on pakko olla realisti. Useimmat ihmiset olisivat valmiita jättämään lihansyönnin vain terveydellisistä syistä. Tai laihdutussyistä. Kun karppaus osoittautuikin hengenvaaralliseksi kuplaksi, niin olisiko kasvissyönnissä ainesta seuraavaksi buumiksi?

Kohonnut työteho ja mielenvireys kuukauden aikana vakuutti minut siitä, että vegaaniksi siirtyminen oli kannattanut. Keskimäärin energiataso oli kohonnut, mutta tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että väsymys ja uupumus olisi kokonaan kaikonnut. Muitakin riesoja oli (niistä vähän myöhemmin) mutta itse olin mielestäni mennyt hyvinvoinnissa eteenpäin. Näkyisikö muutos mustana valkoisella, sen saisin selville menemällä Eila Maunun luo kehon koostumuksen mittaukseen.

Ihmiset ovat tottuneet mittaamaan ruokavalion onnistumista puntarin lukemilla. Itse en omista puntaria, ja Eila nostikin heti puntarin esiin. ”En ole varmaan laihtunut yhtään” mutisin, mutta mittarin lukemat olivat silti pienoinen ällistys. ”Olen jopa lihonut kilon!” totesin pettyneenä.

En ollut aikonutkaan erityisesti laihduttaa ja olin syönyt, kun oli tullut nälkä. Tietenkään en keksejä ja suklaata, mutta porkkanoita ja muuta pupun ruokaa, ja olin tuntenutkin itseni ajoittain pupuksi. Mahan täyttäminen vihanneksilla on melkoista pupeltamista. Olinko silti epäonnistunut ruokavaliossani kokonaan?

Eipä hätää, Eila sanoi. Kehon koostumuksen mittaus toisi tarkempaa tietoa siitä, mitä on tapahtunut. Mittaus tapahtuu johtamalla pieni sähkövirta kehon läpi. Koska vain kehon sisältämä vesi johtaa sähköä, voidaan kehon koostumus laskea mittaamalla impedanssia, eli sen sähkövirralle aiheuttamaa vastusta. Ja katsohan konnaa: rasvan määrä oli vähentynyt kehossani pari kiloa! Ja lihasmassa lisääntynyt vastaavasti! Myös nesteytys oli kohentunut radikaalisti. Tämä kaikki vaikutti siihen, että olin LÄHEMPÄNÄ ihannepainoa, vaikka painoinkin faktisesti enemmän! Tieto siitä, että lihaksikkaampi ihminen saa taulukoidenkin mukaan painaa enemmän, oli minulle uutta.

Eila onnitteli minua ja sanoi, että saisin olla tyytyväinen. Ruokavalion muutos ja entistä ahkerampi päivittäinen liikunta olivat johtaneet siihen, että kehon koostumus oli parempi ja aineenvaihdunta toimi paremmin. Ihannearvoihin minulla toki oli vielä matkaa, mutta kuukauden päästä olisin niitäkin lähempänä.

Kaikki arvot eivät silti olleet hyviä. Impedanssi viittasi siihen, että keho oli väsynyt, stressaantunut tai rasittunut. Tämä hämmästytti minua, koska en mittaushetkellä tuntenut itseäni läheskään yhtä väsyneeksi kuin edellisessä mittauksessa. Mutta oliko päällä stressiä? Kyllä, työsyistä johtuvaa. Olen perustamassa liiketoimintaa ja tehnyt töitä sen eteen välillä kellon ympäri. Kun kuluja, huomioitavia asioita ja työtehtäviä on yhä uusia eikä rahaa tule mistään, niin kyllähän se stressaa. Tämä kaikki vaikuttaa negatiivisesti aineenvaihduntaan, mutta näköjään vegaaniruoan hyötyjä sekään ei voi estää.

Kaikella on kuitenkin hintansa. Ilman kiusallisia haittoja ei pavunpurijaksi voi ryhtyä: Pari kolme ensimmäistä viikkoa maha kupli ja rumpsutti kuin apupapin papupata. Ilmatilasta saattoi kiistattomasti havaita, että lähistöllä oli aloitteleva vegaani. Ajattelin jo tuskastuneena, että jos tämä tällaisena jatkuu, en kehtaa kohta lähteä kotoa ulos!

Mutta onneksi kyseessä oli siirtymävaihe. Suoliston bakteerikanta vaati aikaa muuttuakseen niin, että se pystyi käyttämään kasvisruoan kuidut ja muut ainesosat paremmin hyväkseen. Lisäksi opin pari niksiä, millä pavut saa paremmin sulaviksi: niitä pitää keittämisen jälkeen ilmastaa, eli pitää vaikka uunipellillä pari tuntia, jotta haitalliset aineet haihtuvat. Myös pakastaminen vähentää ilmavaivoja aiheuttavia ominaisuuksia. Tepsii!

Toisenkin asian opin: kun on kerran vaihtanut vegaaniksi, liharuokaa EI KANNATA syödä edes kohteliaisuudesta. Mahavaivat olivat niin kiusalliset, että sen muistaa! Kun bakteerikanta on kerran vaihtunut, suolisto ei enää pysty sulattamaan lihaa, tuloksena on kipu, kuplinta ja poreilu VIIKON AJAN!

Ja lopuksi. Jos nyt viilaamme pilkkua vegaaniudesta, niin on pakko tunnustaa lankeemukset. En ole ollut täysvegaani, koska olen toisinaan syönyt ruokia, jotka sisältävät maitoa, juustoa tai kananmunaa. Lisäksi itse tekemässäni levitteessä on yksi neljäsosa voita. Pari tikkujäätelöä, kakunviipaletta ja suklaapalaa on naposteltu, ja lisäksi kaksi mustikkapiirakkaa! Samoin pari tölkillistä jogurttia.

Nämä kaikki voisi korvata vegaanivaihtoehdoilla. Hmm… katsotaan. Absolutistina joutuisin olemaan aika omavarainen ruokani suhteen. Mutta kuulemma terveyshyödyt saattavat päihittää tämänkin vaivannäön. Pitää sitäkin joskus kokeilla!