Ensimmäinen annos

Pääruoka: aurinkoisen väristä meksikonpataa. Salaattiannos: kikherneitä, mustaherukkaa, marinoituja valkosipulinkynsiä, marinoitua kaalta, oliiveja, paahdettuja auringonkukansiemeniä ja hunajaista salaatinkastiketta. Päälle mukillinen yrittiteetä.

Näillä eväillä starttasi urani kasvisruokala Etran blogistina. Herkullista! Ja herkuttelulle on tiedossa jatkoa: minä, aiemmin satunnainen Etran kävijä, juhlistan Etran kymmenvuotiasta pioneeritaivalta omistautumalla Etran aterioille joka ikinen arkipäivä. Myös viikonloppuisin on määrä syödä Etran pakasteruokia. Etra-kuurin sisällöstä tilitän tässä blogissa viikoittain tai useammin.

Silti tästä blogista ei tule pelkkää ruokalistaa tai ravintolakriitikon päiväkirjaa. Etra mainostaa itseään ravintotiheän kasvisruoan tarjoajana, jolla väitetään olevan kosolti terveysvaikutuksia. Ravintotiheä ruoka sisältää kaikki ihmiselle tarpeelliset ravintoaineet ilman turhia hiilihydraatteja ja turhia proteiineja.

Että mitä? Voiko poteiineja olla liikaa? Karppausvillitys on tehnyt hiilareista hirviöitä, mutta moni vannoo runsaan proteiininsaannin nimeen. Etran ruokien taustalla oleva tutkimus sen sijaan todistaa, että ihminen tulee toimeen kolmasosalla suositelluista proteiinimääristä. Ja että kasvisproteiini on laadukkaampaa kuin eläinperäinen proteiini.

Minulla ei ole pokkaa eikä tietämystä käydä taistoon erilaisten dieettien puolesta eikä vastaan. Voin vain todistaa kokemuksestani, ja vienosti viitata perusteltuun tutkimustietoon. Pitääkö paikkansa, että olet, mitä syöt? Blogin tarkoitus on havainnoida mitä Etran tarjoama ravintotiheä vegaaniruoka on, ja miten kehoni ja mieleni siihen reagoi.

Olen aiemmin ollut kasvispainotteinen sekasyöjä, joten kasvisten osuuden lisääminen ei liene ongelma. Maitotuotteiden karsiminen sen sijaan on. Täytyy myöntää, että ravintoympyrän kylkiäisenä kuluu kasoittain kaikenlaista mössöä, jäätelöstä kekseihin ja suklaaseen. Kahvia kuluu pannukaupalla. Feta-juustoa ja kreikkalaista jogurttia löytyy aina jääkaapista ja ruokien sisällöstä. Etran filosofian mukaan myrkytän näillä tuotteilla itseäni, mutta kaikesta hyvästä en vähällä luovu!

No jaa, jospa Etra-kuurin myötä saan kuin ihmeen kaupalla henkisiä voimavaroja luopua äskenmainituista addiktion kohteista. Odotan mielenkiinnolla. Väistyykö ainainen väsymys niin, että jonkin ajan kuluttua en enää kaipaakaan kahvia ja kahvileipää?

Ei tietenkään ole samantekevää, mitä kotioloissa suuhunsa mättää. Mutta yksikin ateria päivässä tiheää ruokaa on kuulemma eteenpäin. Se vaikuttaa jo kehon koostumukseen ja tasapainoon, mikä näkyy objektiivisesti monilla mittareilla.

Kehoni koostumus mitattiin Etra-kuurin alussa. Sähköimpulssi paljasti, että kehossani on liikaa rasvaa ja kehno nesteytys. Painoa on liikaa, vaikken mikään tukeva olekaan. Sähkövirta kulki kehon läpi sen verran hitaasti, että Eila epäili minun olevan väsynyt. Ja olinhan minä, jopa tavallista väsyneempi! Seuraava mittaus on kuukauden päästä.

Lukija ehkä haluaa tietää minusta jotain: olen neljääkymppiä lähenevä äiti-ihminen, harrastan hyötyliikuntaa, laitan kotiruokaa, mutta syötän lapsille joskus eineksiäkin. Lähi- ja luomuruoka kiinnostaa, mutta mikään fanaatikko en ole. ”Nainen kriittisessä iässä”, lohkaisi minusta Etran perustajajäsen Eila Maunu. Ikäni on kriittinen siksi, että nelikymppisenä ihmisen aineenvaihdunta hidastuu ja elimistön ikääntyminen tekee itsensä tiettäväksi – viimeistään. Kaikenlaiset elämäntapasairaudet vaanivat. Ennaltaehkäisy on tiettävästi paras hoito.

Auttaako ravintotiheä ruokavalio pitämään kehon elinvoimaisena? Piristyykö mieli? Lisääntyykö energiataso? Olkaa kuulolla!