Meillä kaikilla on oikeus hyvään elämään. Näin vakuuttaa
ihmisoikeusjulistus ja kosmetiikkafirma: Because I’m worth of it! Meillä on
oikeus elää, nauttia elämästä ja hyvästä palvelusta silloin, kun meillä menee
hyvin, ja myös silloin, kun menee huonommin. Hyvä ruoka on osa hyvää elämää.
Laman myötä on alettu kannustaa taas säästämiseen. Ei pidä elää yli
varojensa ja ottaa turhia riskejä vaan sijoittaa asioihin, jotka säästävät
itsensä takaisin pitkällä tähtäimellä. Paljon on puhuttu siitä, että
esimerkiksi lastensuojelua ei pidä supistaa vaan pikemminkin lisätä, koska se
ehkäisee syrjäytymistä tulevaisuudessa. Ennaltaehkäisy on
viisautta ja vastuullisen yhteiskunnan velvollisuus. Riskienhallinta on yritysmaailmassakin
päivän sana.
Ihmisten ruokatottumukset ovat kuitenkin pyhä asia, johon politiikka ei
ole vielä rohjennut kajota. Yleinen ajattelutapa kuuluu, että ihmisellä on
oikeus syödä ja juoda mitä mieli tekee ja miten paljon tahansa rahojensa
vastineeksi. Markettien valikoima on käsittämätön; makeita ja suolaisia
houkutuksia on joka makuun ja joka kukkarolle. Hyllyt pullistelevat
gourmetherkkuja, jotka on lennätetty juuri meidän ruokapöytäämme ympäri maailmaa.
Yhteiskunta hokee: syö ja juo, mies nainen, syö niin paljon kuin haluat ja pidä
ruokabisnes pyörimässä! Because you’re worth it! Elät arvoistasi elämää, kun
saat tyydyttää kaikki mielihalusi välittömästi. Elämme kuin roomalaisissa
pidoissa 24/7.
Samaan aikaan poliitikot ja kansa parkuvat, että mistä varat kasvavan
vanhusväestön hoitoon. Vanhusten määrä kasvaa, koska tehostuneen sairaanhoidon
(oireiden hoidon) vuoksi pysymme hengissä entistä pidempään. Terveydenhoidon
(ennaltaehkäisevän hoidon) alennustilan vuoksi elämäntapasairaudet kuitenkin
lisääntyvät länsimaissa koko ajan. Pidetään itsestään selvänä ja
väistämättömänä, että laitoshoidettavien vanhusten määrä kasvaa. Omaa itseä ei
tietenkään, ei missään nimessä, haluta kuvitella vuosikausiksi sairaalasänkyyn.
Mutta jostain kummasta ne rapakuntoiset vanhukset sitten tulevat.
Tässä kohtaa pitäisi hälytyskellojen soida. Miten niin vanhuus
tarkoittaa aina huonokuntoisuutta? Ovatko teräsmummot ja -vaarit sattumalta
hyväkuntoisia? Voimmeko tehdä jotain nyt, että estäisimme huonokuntoisen
vanhuuden ja saisimme sairauksille altistavat geenimme kuriin? Olisiko meillä
jopa velvollisuus tehdä elämäntavoillemme jotain nyt, että emme jatkossa olisi
yhteiskunnalle ja itsellemme taakka?
Diabeteksen kustannukset vuonna 2007 yhteiskunnalle olivat 1 350 miljoonaa euroa. Sairaus lisääntyy
räjähdysmäisesti ja on yhteydessä lihavuuteen ja liikkumattomuuteen.
Syöpä on myös elämäntapasairaus, sillä terveellisemmän ruokavalion
kulttuureissa sitä esiintyy selvästi vähemmän. Alkoholista
koituneet haitat ovat viisinkertaistuneet 20 vuoden aikana. Vuonna 2010
alkoholi aiheuttaa yhteiskunnalle lähes miljardin euron kustannukset. Entäs
tupakka? Sen vuoksi Suomessa kuolee vuosittain jopa 6 000 ihmistä, pidetään1,2
miljoonaa sairauspoissaolopäivää ja käydään 600 000 kertaa lääkärissä.
Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Itse aiheutettujen sairauksien kulut
ovat paljon isommat kuin närkästystä herättäneet Kreikan tukipaketit.
Kun puhutaan terveydenhuollon tehokkuudesta tai vanhustenhoidon laadusta,
pitäisi puhkaista hyssyttelyn kupla ja kysyä, että mikä ton kasvavien
sairauskulujen pohjimmainen syy. Meidän on vaikea pohtia omaa osuuttamme
siihen, jos sairastumme. Ja kuitenkin, miksi meillä olisi oikeus elää epäterveellistä
elämää ja sitten vaatia yhteiskunnan hoitamaan meidät? Miksi terveistä
elämäntavoista puhuminen on heti syyllistämistä? Eikö meillä ole mitään
velvollisuutta pitää itsestämme huolta, ja kantaa vastuu elämäntavoistamme?
Ehkä syy siihen, miksei holtittomasta terveyden vaarantamisesta
sakoteta, laiteta pakkohoitoon tai edes käännytetä yhteispäivystyksen ovelta,
on se, että epäterveesti elävät niin rikkaat kuin köyhät, syrjäytyneet kuin
päättäjät. Lisäksi mässäily on miljardibisnes. Mielihalujen ruokkimisesta
hyötyy iso raha samalla, kun se vaarantaa miljoonien elämän. Sokeri ja rasva
ovat voimakasta riippuvuutta aiheuttavia aineita, mutta huumeiksi niitä tuskin
onnistutaan luokittelemaan.
Viime viikolla oli Kalevassa uutinen, jossa kerrottiin
raskausdiabeteksen hälyttävästä lisääntymisestä. Naiset katsovat oikeudekseen
herkutella mielin määrin raskausaikana. Osa odottajista ei ota kuuleviin
korviinsa, että korkea verensokeri ei ole syntyvälle lapselle hyväksi.
Huomautukset liiallisesta painon noususta he kokevat syyllistämisenä ja
haluavat kiukuspäissään vaihtaa neuvolaa. ”Meillä on entistä enemmän entistä
itsekkäämpiä aikuisia”, väitti uutisessa haastateltu terveydenhoitaja Etelä-Pohjanmaalta.
Hänen mukaansa osa äideistä ei ota omasta ja lastensa terveydestä minkäänlaista
vastuuta. Jos jo odotusaikana on näin, niin mitenkähän jatkossa?
Elämme yhteiskunnassa, jossa yksilöllä on paljon oikeuksia mutta
vähemmän velvollisuuksia. Luonnollinen ihminen on luonnostaan aina itsekäs ja
kaihtaa vastuun ottamista. Kristinuskon sanastossa luonnollisella ihmisellä tarkoitetaan
ihmistä, joka ei ole alistanut tahtoaan Jumalan tahtoon.
Luonnolliselle ihmiselle on täysin vieras ajatus, että emme saisi itse
määrätä kehostamme. Kristinuskon näkökulmasta keho on kuitenkin annettu meille
lahjaksi, kuten koko luomakunta, jotta me hyödyntäisimme ja varjelisimme sitä.
Lihallisten mielihalujen kuten ylensyönnin torjuminen ei ole pelkkä hengellinen
harjoitus, vaan hyväksi myös fysiikalle. Sitä paitsi terveestä mielestä kehosta
on ihan arkisessa työnteossakin enemmän iloa ja hyötyä.
Lainataanpa Paavali-nimistä elämäntapakonsulttia 1.
korinttolaiskirjeestä, teoksesta nimeltä Raamattu:
"Kaikki on minulle luvallista" -- mutta kaikki ei ole
hyödyksi. "Kaikki on minulle luvallista" -- mutta en saa antaa
minkään hallita itseäni. Ruoka on vatsaa ja vatsa ruokaa varten, ja Jumala on
tekevä molemmat tarpeettomiksi. Mutta ruumis ei ole siveettömyyttä vaan Herraa
varten, ja Herra on ruumiinkin valtias.
Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän
Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne, sillä
Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne
Jumalalle kunniaa!
