Terveys – oikeus vai velvollisuus?

Meillä kaikilla on oikeus hyvään elämään. Näin vakuuttaa ihmisoikeusjulistus ja kosmetiikkafirma: Because I’m worth of it! Meillä on oikeus elää, nauttia elämästä ja hyvästä palvelusta silloin, kun meillä menee hyvin, ja myös silloin, kun menee huonommin. Hyvä ruoka on osa hyvää elämää.

Laman myötä on alettu kannustaa taas säästämiseen. Ei pidä elää yli varojensa ja ottaa turhia riskejä vaan sijoittaa asioihin, jotka säästävät itsensä takaisin pitkällä tähtäimellä. Paljon on puhuttu siitä, että esimerkiksi lastensuojelua ei pidä supistaa vaan pikemminkin lisätä, koska se ehkäisee syrjäytymistä tulevaisuudessa. Ennaltaehkäisy on viisautta ja vastuullisen yhteiskunnan velvollisuus. Riskienhallinta on yritysmaailmassakin päivän sana.

Ihmisten ruokatottumukset ovat kuitenkin pyhä asia, johon politiikka ei ole vielä rohjennut kajota. Yleinen ajattelutapa kuuluu, että ihmisellä on oikeus syödä ja juoda mitä mieli tekee ja miten paljon tahansa rahojensa vastineeksi. Markettien valikoima on käsittämätön; makeita ja suolaisia houkutuksia on joka makuun ja joka kukkarolle. Hyllyt pullistelevat gourmetherkkuja, jotka on lennätetty juuri meidän ruokapöytäämme ympäri maailmaa. Yhteiskunta hokee: syö ja juo, mies nainen, syö niin paljon kuin haluat ja pidä ruokabisnes pyörimässä! Because you’re worth it! Elät arvoistasi elämää, kun saat tyydyttää kaikki mielihalusi välittömästi. Elämme kuin roomalaisissa pidoissa 24/7.

Samaan aikaan poliitikot ja kansa parkuvat, että mistä varat kasvavan vanhusväestön hoitoon. Vanhusten määrä kasvaa, koska tehostuneen sairaanhoidon (oireiden hoidon) vuoksi pysymme hengissä entistä pidempään. Terveydenhoidon (ennaltaehkäisevän hoidon) alennustilan vuoksi elämäntapasairaudet kuitenkin lisääntyvät länsimaissa koko ajan. Pidetään itsestään selvänä ja väistämättömänä, että laitoshoidettavien vanhusten määrä kasvaa. Omaa itseä ei tietenkään, ei missään nimessä, haluta kuvitella vuosikausiksi sairaalasänkyyn. Mutta jostain kummasta ne rapakuntoiset vanhukset sitten tulevat.

Tässä kohtaa pitäisi hälytyskellojen soida. Miten niin vanhuus tarkoittaa aina huonokuntoisuutta? Ovatko teräsmummot ja -vaarit sattumalta hyväkuntoisia? Voimmeko tehdä jotain nyt, että estäisimme huonokuntoisen vanhuuden ja saisimme sairauksille altistavat geenimme kuriin? Olisiko meillä jopa velvollisuus tehdä elämäntavoillemme jotain nyt, että emme jatkossa olisi yhteiskunnalle ja itsellemme taakka?

Diabeteksen kustannukset vuonna 2007 yhteiskunnalle olivat 1 350 miljoonaa euroa. Sairaus lisääntyy räjähdysmäisesti ja on yhteydessä lihavuuteen ja liikkumattomuuteen. Syöpä on myös elämäntapasairaus, sillä terveellisemmän ruokavalion kulttuureissa sitä esiintyy selvästi vähemmän. Alkoholista koituneet haitat ovat viisinkertaistuneet 20 vuoden aikana. Vuonna 2010 alkoholi aiheuttaa yhteiskunnalle lähes miljardin euron kustannukset. Entäs tupakka? Sen vuoksi Suomessa kuolee vuosittain jopa 6 000 ihmistä, pidetään1,2 miljoonaa sairauspoissaolopäivää ja käydään 600 000 kertaa lääkärissä. Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Itse aiheutettujen sairauksien kulut ovat paljon isommat kuin närkästystä herättäneet Kreikan tukipaketit.

Kun puhutaan terveydenhuollon tehokkuudesta tai vanhustenhoidon laadusta, pitäisi puhkaista hyssyttelyn kupla ja kysyä, että mikä ton kasvavien sairauskulujen pohjimmainen syy. Meidän on vaikea pohtia omaa osuuttamme siihen, jos sairastumme. Ja kuitenkin, miksi meillä olisi oikeus elää epäterveellistä elämää ja sitten vaatia yhteiskunnan hoitamaan meidät? Miksi terveistä elämäntavoista puhuminen on heti syyllistämistä? Eikö meillä ole mitään velvollisuutta pitää itsestämme huolta, ja kantaa vastuu elämäntavoistamme?

Ehkä syy siihen, miksei holtittomasta terveyden vaarantamisesta sakoteta, laiteta pakkohoitoon tai edes käännytetä yhteispäivystyksen ovelta, on se, että epäterveesti elävät niin rikkaat kuin köyhät, syrjäytyneet kuin päättäjät. Lisäksi mässäily on miljardibisnes. Mielihalujen ruokkimisesta hyötyy iso raha samalla, kun se vaarantaa miljoonien elämän. Sokeri ja rasva ovat voimakasta riippuvuutta aiheuttavia aineita, mutta huumeiksi niitä tuskin onnistutaan luokittelemaan.

Viime viikolla oli Kalevassa uutinen, jossa kerrottiin raskausdiabeteksen hälyttävästä lisääntymisestä. Naiset katsovat oikeudekseen herkutella mielin määrin raskausaikana. Osa odottajista ei ota kuuleviin korviinsa, että korkea verensokeri ei ole syntyvälle lapselle hyväksi. Huomautukset liiallisesta painon noususta he kokevat syyllistämisenä ja haluavat kiukuspäissään vaihtaa neuvolaa. ”Meillä on entistä enemmän entistä itsekkäämpiä aikuisia”, väitti uutisessa haastateltu terveydenhoitaja Etelä-Pohjanmaalta. Hänen mukaansa osa äideistä ei ota omasta ja lastensa terveydestä minkäänlaista vastuuta. Jos jo odotusaikana on näin, niin mitenkähän jatkossa?

Elämme yhteiskunnassa, jossa yksilöllä on paljon oikeuksia mutta vähemmän velvollisuuksia. Luonnollinen ihminen on luonnostaan aina itsekäs ja kaihtaa vastuun ottamista. Kristinuskon sanastossa luonnollisella ihmisellä tarkoitetaan ihmistä, joka ei ole alistanut tahtoaan Jumalan tahtoon.

Luonnolliselle ihmiselle on täysin vieras ajatus, että emme saisi itse määrätä kehostamme. Kristinuskon näkökulmasta keho on kuitenkin annettu meille lahjaksi, kuten koko luomakunta, jotta me hyödyntäisimme ja varjelisimme sitä. Lihallisten mielihalujen kuten ylensyönnin torjuminen ei ole pelkkä hengellinen harjoitus, vaan hyväksi myös fysiikalle. Sitä paitsi terveestä mielestä kehosta on ihan arkisessa työnteossakin enemmän iloa ja hyötyä.

Lainataanpa Paavali-nimistä elämäntapakonsulttia 1. korinttolaiskirjeestä, teoksesta nimeltä Raamattu: 

"Kaikki on minulle luvallista" -- mutta kaikki ei ole hyödyksi. "Kaikki on minulle luvallista" -- mutta en saa antaa minkään hallita itseäni. Ruoka on vatsaa ja vatsa ruokaa varten, ja Jumala on tekevä molemmat tarpeettomiksi. Mutta ruumis ei ole siveettömyyttä vaan Herraa varten, ja Herra on ruumiinkin valtias.

Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa!

Asiakkaan ääni kuuluviin

Kasvisruokala Etran 10-vuotiskekkereiden kunniaksi tehty asiakaskysely sai suuren suosion – kiitos kaikille vastanneille! Nekin jotka eivät ehtineet vastata, voivat toki antaa palautetta vaikka kommentoimalla tätä blogia. ”Emme ole koskaan saaneet palautetta näin paljon”, kiitteli Etran toiminnanjohtaja Terho Heiskanen.

Pöytiin jaettuun kyselyyn vastasi viikon aikana 48 vastaajaa. Siinä kysyttiin syitä Etrassa syömiseen, syöntikertojen tiheyttä, ja mitkä tekijät saisivat käymään useammin. Lisäksi kysyttiin vastaajan ruokavaliota, kiinnostusta käyttää kauppahallin myymälän palveluja sekä Etran ruoan havaittuja terveysvaikutuksia. Lopuksi kysyttiin tietävätkö vastaajat, mitä Etran ruokasuunnittelun taustalla oleva ravintotiheys tarkoittaa, ja pyydettiin mielipiteitä toiminnan kehittämiseen.

Tässäpä alustava yhteenveto kyselyn tuloksista! Seuraavassa blogissa paljastan, mitä aineistosta saa irti tilastotieteen menetelmin. Eräs tilastotieteen ammattilainen on lupautunut auttamaan. Mutta nämä tulokset siis ensi alkuun:

Kyselyn perusteella Etran asiakkaat ovat varsin uskollisia. 22% prosenttia vastanneista käy syömässä 3-5 kertaa viikossa ja 46% kerran tai kaksi viikoittain. Harvemmin käyvistäkin moni pahoitteli, ettei pystynyt käymään useammin.

Ylivoimainen enemmistö Etrassa kävijöistä, kaksi kolmasosaa, on kaikkiruokaisia. Puolet ilmoitti olevansa enimmäkseen kasvisruoan syöjiä, ja 25% (lähes) vegaaneja. (joihinkin lomakkeisiin oli vastannut useampi henkilö, mistä johtuen prosenttimäärä on tässä kohtaa yli 100) 

Mitä ruokavalioiden jakauma merkitsee Etran kehittämisen kannalta? Tulisiko vegaaniruokaa markkinoida vaihtoehtona liha-aterialle, vai korostaa kokonaan vegaaniruokavalioon siirtymisen hyötyjä? Molemmat näistä näyttävät kiinnostavan asiakaskuntaa.

Etraan tullaan lähes aina terveellisen kasvisruoan perässä. Tätä korosti 81% vastaajista. Kaksi kolmasosaa eli 67% kehui Etran ruokia maukkaiksi. ”Älyttömän herkkua!” ”Rakkaudella tehty,” kuuluivat kommentit. Hyvä maku ja terveellisyys siis yhdistyivät vastaajien mielestä onnistuneesti. Kuusi vastaajaa halusi erikseen kiittää kokkien ammattitaitoa.

Ilmapiirin, ystävällisen palvelun ja tuttavien tapaamisen mainitsi lähes neljäsosa vastaajista. ”Palvelu on mahtavaa!” iloitsi eräs. Toisille ratkaisevia olivat käytännön seikat: sijainti kodin tai työpaikan lähellä tai parkkipaikkojen saatavuus mainittiin 13% vastauksissa.

Kaksi vastaajaa mainitsi käyvänsä Etrassa vaihtelun vuoksi; molemmat heistä söivät normaalisti sekaruokaa. Muutama mainitsi Etran vetonaulaksi leivän, teen, salaatit tai myymälän.

Varallisuuserot vaikuttavat Etrankin asiakaskunnassa. 15% piti Etraa edullisena lounaspaikkana. Toisaalta lähes yhtä moni uskoi käyvänsä useammin, jos hintoja laskettaisiin. Alle kahden euron opiskelijaruokaan verrattuna Etran lounas on kallis.

Siinä mikä houkuttaisi käymään useammin, mielipiteet jakaantuivat. 6% kaipasi vaihtuvampaa ruokalistaa tai enemmän omia herkkuruokiaan, kuten kasvismakaronilaatikkoa ja pihvejä. Toisaalta yhtä moni perusteli Etrassa käymistään monipuolisella ruokalistalla. Mausteet olivat selvästi makuasia: yksi vaati pippuria ruoasta pois, kun taas toinen vaati sitä lisää. Pidempää ja lauantai-aukioloa kaipasi muutama.

Kolme neljäsosaa eli 36 vastaajaa kommentoi havaitsemiaan Etran ruoan/vegaaniruoan terveysvaikutuksia. Ahkerat Etrassa ruokailijat vastasivat tähän kysymykseen innokkaasti, muut jättivät yleensä vastaamatta. Tästä voinee päätellä, että mikäli vegaaniruokaa syö vain silloin tällöin, terveyshyötyjäkään ei synny.

Millaisia terveyshyötyjä sitten mainittiin? 45% vastanneista kertoi, että Etran ruoista tulee kevyt olo, ne pitävät painon kurissa tai auttavat laihduttamaan. Yhtä moni mainitsi, että vegaaniruoka auttaa jaksamaan, antaa energiaa ja pitää nälän hyvin loitolla. Kolmasosa kertoi fyysisen terveytensä kohentuneen, esimerkiksi kolesteroliarvojen parantuneen. ”Sairaudet pysyvät poissa!” kehui eräs vastaaja. Henkisestä hyvinvoinnista ja hyvästä mielestä mainitsi 31% vastaajista. Kaksi vastaajaa ei ollut huomannut terveysvaikutuksia Etran myötä – tosin molemmat olivat olleet vegaaneja jo kymmeniä vuosia. Yksi ahkera Etran kävijä ei ollut huomannut terveysmuutoksia. Toki tämäkin on mahdollista; ruokavalio ei aina paranna.

Mitä on ravintotiheys? Tästä jonkinlainen käsitys oli lähes puolella vastaajista. Toinen puoli ei tiennyt asiasta mitään, tai halusi tietää lisää. Tässäpä siis selvä tiedontarve! Kuusi vastaajaa ilmoitti haluavansa ravintotiheyteen liittyville kursseille ja muutama toivoi esitteitä ja nettiaineistoa asiasta. (Taidanpa itsekin ottaa vaarin asiasta ja laatia muutaman esitteen yhdessä Etran väen kanssa.)

Eräs asiakas määritteli ravintotiheyden valloittavasti: ”Siinä on oikeassa suhteessa vitamiinit ja kivennäiset ja tietenkin bioenergiaa, kun on rakkaudella valmistettu.”

Kyselyn lopuksi asiakkailla oli tilaisuus esittää ehdotuksia Etran palvelujen kehittämiseen. Tasavahva kärkikolmikko on tässä: Täytekakkua, leivonnaisia ja jälkiruokaa tarjolle lisämaksusta! Lisää mausteita, reseptikokeiluja ja etnisiä ruokia! Rauhallisempi ruokailutila ja meluisat kylmälaitteet pois! Kukin ehdotus keräsi10% kannatuksen. Etran asiakkaiden joukossa siis löytyy sekä makeannälkäisiä että makuelämysten etsijöitä – keittiö vastatkoon haasteeseen! Tilanahtauden vuoksi kylmälaitteiden siirto on näistä ehdotuksista vaikein toteuttaa. Tehokas äänieristyskin on huomattava kustannuserä. Miten olisi keräys tämän asian puolesta?

Toisaalta moni vastaaja on Etraan täysin tyytyväinen - 10% vastaajista piti palveluja mainioina nykyisellään. ”Ihanaa, että on tällaistakin ravintola-ajattelua!” totesi eräs. 10% vastaajista kaipasi lisää tiedotusta, kursseja ja yhteistyötä ravintotiheyteen liittyen. Eräs toivoi, että Etra ehdottaisi yhteistyötä oppilaitosten kanssa. Olisikin jo aika saada opiskelijaruokaloihin vegaaniruokaa.

Yksittäisiä parannusehdotuksia sateli monenlaisia. Lisää kotimaisuutta ja luomua, vähemmän soijaa, sokeria, suolaa ja mausteita. Kahvia ja pakuriteetä. Ruokakulttuuriin liittyviä teemapäiviä, vaihtelua, myymälän valikoiman laajentamista ja aukiolon pidentämistä toivoi muutama, samoin hintojen alentamista. Eräs kaipasi take-away –mahdollisuutta ja kotiinkuljetusta. (Tiedoksi, että viimeksi mainitut palvelut ovatkin jo olemassa. Etran lounaan saa mukaansa purkkiin ja sen saa tilattua myös kotiinsa tai työpaikalle lisämaksua vastaan.)

Kaikkia ehdotuksia lienee vaikea toteuttaa, kun resurssit ovat rajalliset. Toisaalta makuasioissa ihmisten mieltymykset ovat ristiriitaiset. Kaiken kaikkiaan Etran kantava ajatus, ravintotiheä vegaaniruoka, tuntuu kuitenkin löytäneen uskolliset asiakkaansa. Satunnaiskävijöiden houkuttelu onkin sitten oma haasteensa.

Aloittakaamme laittamalla täytekakkua pöytään!

PS. Tulkaapa katsomaan myös Etran uudistunutta myymälää. 

Vegaaniruoka kärsii huonosta imagosta

”Tämä on niin pahaa, että tämän täytyy olla terveellistä.” Kuulostaako tutulta?

Entäs tämä: ”Kerman kera siitä saa kaksin verroin parempaa. Voilla leivottu. Lihaa säästämättä, laadusta tinkimättä.”

Voiko herkullista ruokaa olla ilman voita, sokeria, suolaa, juustoa ja kermaa? Tarkoittaako terveellisyys sitä, että ruoasta puuttuu maku? Terveysintoilija ei saa edes paistaa, saati käristää aineksia, joka lisäisi aromia ruokaan.

Jos ihmisten mielikuva terveellisestä sekaruoasta on mauton, hajuton ja väritön, niin mietipä mikä imago on kasvisruoalla! Kasvissyöjät ovat viherpiipertäjiä, hippejä ja posket lommolla kuijottajia. Lihansyöjän mielestä kasvissyönti merkitsee sitä, että karsii elämästä kaiken kivan. Yhdenkin kasvisaterian nauttimista vastustetaan ankarasti. Salaattia on sentään opittu sietämään ruoan lisäkkeenä, mutta makkaransyöjien kouluttaminen siihen on vienyt vuosikymmeniä. Se että ryhtyisi pupun ruoalle KOKONAAN ei tulisi kuuloonkaan.

Okei, kasvisruoka on vaihtoehto - se Suomessa nykyisin ymmärretään. Ainakin nuorta väestöä palvelevissa ruokaloissa voi aina tilata kasvisruoan. Mutta menepä kysymään vegaaniruokaa, niin jo menee sormi suuhun. Millainen askeetikko tai terveysterroristi voi haluta ruokaa, jossa ei saa edes olla maitotuotteita? Pitääkö hänelle tarjota lautasellinen keitettyjä sekavihanneksia?

Keskivertosekasyöjälle vegaaniruoka on asketismin huippu. Ruokaa, josta on karsittu kaikki maku. Ja vaikka kuinka selittäisi, että tasapainoisesta vegaaniruoasta saa tarpeeksi proteiinia ja kaikki ravintoaineet (B12-vitamiinia lukuunottamatta) niin lihansyöjät eivät usko. Elintarviketeollisuuden propaganda on saanut läpi viestinsä, jonka mukaan kalsium on saatava juuri maidosta ja proteiini lihasta. Näin luulevat monet lääkäritkin, vaikka näyttöä vegaanisen ruokavalion terveellisyydestä on vuosikymmenien ajalta.

Hesarin toimittaja Anu Silfverberg on kirjoittanut vegaaniruoan huonosta markkinoinnista. Hänen mielestään hyvinvoivia ihmisiä ei kiinnosta vetoaminen terveellisyyteen. Tai jos kiinnostaakin, lopullisen valinnan ratkaisee tunne. Hänen mukaansa ihmiset etsivät ruoasta ennen kaikkea elämyksiä. Jos mennään ulos syömään, halutaan herkullisen ruoan ohella viihtyisää ympäristöä ja hyvää palvelua.  Jos ravintola ei pysty tarjoamaan koko elämyspakettia, se ei vedä. Edullinen hintakaan ei peitä elämyksellisyyden puutetta.

Vegaaniliitto on selvästikin tiedostanut, että pelkkä terveysvalistus ei uppoa valtavirtaan, eikä myöskään vetoaminen eläinten oikeuksiin. Ihmisten mielikuviin halutaan nyt vaikuttaa herkkukampanjalla. Halutaan todistaa, ettei vegaanina tarvitse luopua suklaasta, jäätelöstä eikä rasvaa tihkuvista leivoksista. Näitä herkkuja maistatetaan ihmisille monenlaisissa tapahtumissa. Myös Vegaia-lehden sivut pursuavat vegaanisia leivonnaisia ja käristettyjä makupommeja. Moni yllättyy, että eläinkunnan tuotteet voidaan korvata kasviperäisillä ja saada silti aikaan makuhermoja hivelevä lopputulos. Eikä tämä edes rasita kukkaroa. Jos vegaanileivonnaisilla saa suun makeaksi ja rinnukset rasvaisiksi, ei se taida niin askeettista ollakaan.

Näinkö tässä kävikin, että vegaaniruokaa markkinoidaan terveyden kustannuksella? Eikö tyhjien kaloreiden karsiminen kiinnostakaan vegaaneja? Kyllä – vegaaniruokakin voi olla epäterveellistä, jos makua haluaa nimenomaan sokerista, rasvasta ja paistamisesta. Jotkut vegaanit ovat lihavia. Toiset hankkivat itselleen puutostauteja syömällä yksipuolisesti. Vegaaniruoka ei ole automaattisesti terveellistä. Vegaaniruoan markkinoiminen terveellisyydellä ei siis ole automaattisesti totta.

Miten vegaaniruoalla voitaisiin vedota ihmisten elämyshakuisuuteen ja samalla pitää terveellisyydestä kiinni? Miten veganismille saataisiin parempi ja houkuttelevampi imago, josta puuttuisi saarnaamisen sävy? Tässä vegaaniravintoloilla ja aatteen puolestapuhujilla on miettimisen paikka.

Ensimmäinen askel on maukas ruoka, joka on myös hyvän näköistä. Jos ruoka samanlaista arkista riisi-papumössöä, jota kotona laitetaan kyllästymiseen asti, niin ei siitä enää viitsi maksaa ravintolassa. Rohkea mausteiden ja tuoreyrttien käyttö tekisi säväyksen, sillä niitä ei raaski yleensä kotiin ostaa. Ruukullinen korianteria tai salviaa ei varmasti toisi ruokalaruoalle liikaa hintaa.

Mutta tämäkään ei vielä riitä. Meluisassa ja hallimaisessa ruokalassa syödään vain käytännön pakosta. Niitä ihmisiä on paljon, jotka aikataulun salliessa lähtevät työ- tai opiskelupaikalta kotiin syömään, koska siellä saa olla rauhassa ja hiljaa. Levoton ympäristö voi pilata nautittavankin aterian.

Kasvisruokala Etran johtoajatuksena on terveellisyys, mutta elämyspuolessa olisi vielä parantamisen varaa.  Itse tekisin mitä vain, jos saisin jyrisevät pakastimet ruokasalista pois. Eikö edes äänieristys olisi mahdollinen?!

Ystävät hyvät, olemme kaikki vegaaniruoan puolella, ja toivomme Etran toiminnalle kasvua ja menestystä. Kävisitkö Sinä Etralla useammin syömässä, jos saisit terveellisyyden ohella jotakin muuta samaan elämyspakettiin?

Kahvin juonnista

Kasvisruokala Etrassa ei tarjota kahvia. Moni kysyy: miksi? Myös Etran järjestämillä terveellisten elämäntapojen kursseilla, Omega-valmennuksessa, ensimmäinen kysymys liittyy usein kahvinjuontiin. Pitäisikö minun luopua kahvista? Onko se muka NIIN epäterveellistä?

Kahvi närästää mutta piristää tiettyyn rajaan asti. Toisilla se estää unen tuloa, mutta suurkuluttajat saattavat tarvita kahvia nukahtaakseen. Kofeiini on vahvasti riippuvuutta aiheuttava aine. Nämä kaikki ovat yleisessä tiedossa.

Kofeiinin terveysvaikutuksia on tutkittu runsaasti, ja esiin on tullut sekä hyvää että huonoa. Tutkijatkin ovat erimielisiä, onko vähäinen kahvinjuonti (1-2 kuppia päivässä) enemmän terveellistä kuin haitallista. Asiaan näyttäisi vaikuttavan kahvin valmistustapa, nautitut määrät, onko käyttö satunnaista vai jatkuvaa, ja henkilön yleinen terveydentila. Se on ainakin varmaa, että runsas kahvinjuonti lisää keskenmenon riskiä – viimeistään äitiysneuvolassa tämä käy selväksi. Mutta pitäisikö ei-raskaana olevan aikuisen suhtautua kahviin huumeena, pikku piristeenä vai tekosyynä pitää vähän väliä taukoa työnteosta?

Kahvin juonnista on varoiteltu kautta aikain, ja ehkä syystä. Vanha kunnon pannukahvi nimittäin lisää kolesterolia ja siten sydäntautien riskiä enemmän kuin suodatinkahvi. Ennen vanhaan kahvinpavut paahdettiin kotioloissa käryävällä paahtimella, jossa kahviin muodostui syöpää aiheuttavaa kahvitervaa.

Noilta pannukahvin ja kahvitervan ajoilta ovat myös peräisin adventistien terveysapostolin Ellen G. Whiten (1827 –1915) varoitukset kahvin vaaroista. Nykyäänkin adventistit suosittavat kahvista ja teestä pidättäytymistä, vaikkakin moni hörppää kahvia piristyäkseen siinä kuin muutkin. Ellen White totesi kahvin välittömän piristysvaikutuksen, mutta sanoi pitkäaikaisen käytön tylsistyttävän mieltä. Hän kuvasi myös nykylääketieteenkin tunteman kroonisen kahvin suurkulutuksen oireyhtymän, kofeinismin, tuntomerkit:

"Those nerve irritants are wearing away the life forces, and the restlessness caused by shattered nerves, the impatience, the mental feebleness, becomes a warning element against spiritual progress."

Lääketieteellisen aikakauskirja Duodecimin artikkelin mukaan kofeinismi on “oireyhtymä, johon kuuluu ahdistuneisuutta, masennusta ja erilaisia psykofyysisiä oireita sekä kahvin runsasta käyttöä, joka ylläpitää tilaa. Kofeinismia potevan suorituskyky voi heiketä. Psyykkisiltä oireiltaan kofeinismi on tuskaneuroosin kaltainen. On arvioitu, että 10–20 % kahvin käyttäjistä potisi kyseistä oireyhtymää.”

Jatkossa siteeraan edellä mainitsemaani Leo Hirvosen kirjoittamaa, netistäkin löytyvää artikkelia. Jokaiselle kahvinjuonnin vähentämistä yrittäneelle seuraava tilanne lienee tuttu: kofeiinista luopuminen aiheuttaa vieroitusoireyhtymän, johon kuuluu päänsärkyä, uneliaisuutta, velttoutta ja toimeliaisuuden heikkenemistä. Oireyhtymän latenssivaihe kestää 19 tuntia, ja voimakkaimmillaan oireilu on ensimmäisenä ja toisena päivänä.

Pienet kahvimäärät piristävät ja energisoivat ainakin hetkeksi, mutta suuremmat tylsistyttävät. Positroniemissiotomografisen tutkimuksen mukaan 250 mg kofeiinia (2-3 kupillista) vähentää aivojen kokonaisverenvirtausta noin 30 %. Kahvikupillisen vaikutus elimistössä kestää useita tunteja. Jatkuvasti kahvia kittaavan kannattaisi siis miettiä, kannattaako pitää aivojaan hapen puutteessa!

Aiheuttaako kahvi syöpää, verenkiertoelinten sairauksia ja mahahaavaa? Tutkimusnäytöt ovat ristiriitaisia. Melko selvä näyttö kuitenkin on, että sydäninfarktin riski lisääntyy kahvin kulutuksen mukaan. LaCroix ym. (1986) seurasivat 19–35 vuoden aikana 1 130:tä miespuolista henkilöä. Kaikin tavoin tarkasteltuna riski lisääntyi kahvin määrän mukana ja oli 3–4 kupillista käyttäneillä 1.5–2-kertainen, ja vähintään viisi kupillista päivittäin juoneilla 1.8–2.8-kertainen. Klatsky ym. (1990) analysoivat 107 774 pohjoiskalifornialaisen sairaalapotilaan kahvinkäytön ja totesivat, että 1–3 kupillista päivässä lisää sydäninfarktin riskiä 14 % ja sitä suurempi annos noin 40 %. Iäkkäiden kannattaisi huomioida, että kahvin käyttö lisää luukadon riskiä.

Viimeaikaiset, Wikipedian mainitsemat tutkimukset ovat tuoneet esiin kahvin terveyshyötyjä. Kahvia käyttävät sairastuvat muita harvemmin kakkostyypin diabetekseen ja maksakirroosiin. Nämä vaikutukset eivät kuitenkaan johdu kofeiinista, vaan muista kahvin sisältämistä aineista.

Joissakin tutkimuksissa kofeiinin on havaittu parantavan lähimuistia, pienentävän parkinsonin taudin riskiä ja vähentävän sen oireita. Kofeiinin on havaittu myös yleensä auttavan muistihäiriöissä. 3–5 kupillista päivässä nauttineilla vanhuksilla on havaittu pienempi dementian esiintyvyys kuin enemmän nauttineilla tai kahvia käyttämättömillä.

Haittavaikutuksia on tapana mitata kuolemaan johtavien sairauksien esiintyvyydellä. Mutta entä jos mittariksi otettaisiin yleinen infektioiden vastustuskyky? Vegaani- ja kasvisruokavalion terveyshyödyt pohjautuvat osittain siihen, että ne alentavat elimistön happamuutta. Tämä johtuu pitkälti tietynlaisesta suoliston bakteerikannasta. Eläinproteiinien käyttö nostaa elimistön tulehdusarvoja, kun taas vegaaniruoka laskee niitä. Kun elimistön happamuus on alhainen, ihminen on vastustuskykyisempi kaikkia tavallisia pöpöjä vastaan. Myös monien pitkäaikaissairauksien ja allergioiden eteneminen estyy tai hidastuu.

Olisiko tässä tulos, joka pistää jopa meikäläisen kahvin keskivertokuluttajan vastustamaan kahvihampaan kolotusta? Kahvi nostaa huomattavasti elimistön tulehdustasoja:

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15447891

“A relation exists between moderate-to-high coffee consumption and increased inflammation process. This relation could explain, in part, the effect of increased coffee intake on the cardiovascular system.”

Olisiko siis syytä sittenkin uskoa profeetta Elleniä ja adventistien terveysohjelmaa? Varmaan on, jos aikoo elää pitkään ja terveenä. Pisin elinikäennuste on havaittu väestöryhmissä, jotka yleisesti terveiden elämäntapojensa mukaisesti pidättyvät kaikista päihteistä ja kiihotusaineista, käyttävät järkevää kasvisdieettiä ja harrastavat kohtuullista liikuntaa. Yksi näistä väestöryhmistä ovat ne adventistit, jotka elävät kirkkokuntansa suosituksen mukaan.

Hauska loppukaneetti löytyy edelleen Duodecimin artikkelista. “Saksalainen lääkintöneuvos Ullrich (1953) totesi, että vaikka kofeiini on alkoholi- ja nikotiinipaholaiseen verrattuna ehkä vain pikkupiru, se kuuluu kuitenkin samaan perheeseen, ja pikkupaholaiset aiheuttavat elämässä usein enemmän pahaa, koska ne toimivat salatummin ja huomaamattomammin. Lisäksi nämä perheenjäsenet näyttävät viihtyvän yhdessä.” Näin Leo Hirvonen. Lopuksi hän vielä saarnaa kuin pappi konsanaan:

“Koska Suomessa käytetään kahvia keskimäärin noin kilo kuukaudessa asukasta kohti, kahvinjuojat saavat kofeiinia annoksen, joka häiritsee unentarpeen tyydytystä, kartuttaa univelkaa ja edistää uupumusta. Tämä voi myös johtaa kierteeseen, jossa tarvitaan vuoroin piristäviä ja rauhoittavia aineita. Näin kahvista tulee stressiä aiheuttava tekijä.”

Jaahas, miten mahtaa olla energiajuomien laita? Pientareilta löytyvien tölkkien määrästä päätellen nuoriso ja jopa lapset ovat siirtyneet kolajuomista näihin kovempiin huumeisiin.

Mainittakoon vielä pari uutista: Kasvisruokala Etran myymälä Oulun kauppahallissa aukeaa 1. lokakuuta 2012. Menkääpä pikalounastamaan!

Itselleni merkittävä avaus: www.riemunkirjo.fi on avannut nettisivunsa. Tarjolla riemukkaita käsintehtyjä heijastimia, kierrätyshenkisiä huopakoruja ja joulupostiin sujahtavia lahjoja. Paljon kristillisiä ja lapsille sopivia malleja. Tilaa hyvissä ajoin ennen joulua!

Aloittelevan vegaanin koettelemukset

 Nyt on kulunut toista kuukautta siitä, kun päätin kokeilla koheneeko olotila kasvisruoalla todella niin paljon kuin väitetään. Tapahtuuko muutakin kuin omantunnon kevenemistä, kun ei enää revi elantoaan eläinten selkänahasta? Keveneekö askel konkreettisestikin samalla, kun ekologinen jalanjälki kevenee?

Nämä viimeksi mainitut eivät ole vähäisiä perusteita kasvissyönnille, mutta on pakko olla realisti. Useimmat ihmiset olisivat valmiita jättämään lihansyönnin vain terveydellisistä syistä. Tai laihdutussyistä. Kun karppaus osoittautuikin hengenvaaralliseksi kuplaksi, niin olisiko kasvissyönnissä ainesta seuraavaksi buumiksi?

Kohonnut työteho ja mielenvireys kuukauden aikana vakuutti minut siitä, että vegaaniksi siirtyminen oli kannattanut. Keskimäärin energiataso oli kohonnut, mutta tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että väsymys ja uupumus olisi kokonaan kaikonnut. Muitakin riesoja oli (niistä vähän myöhemmin) mutta itse olin mielestäni mennyt hyvinvoinnissa eteenpäin. Näkyisikö muutos mustana valkoisella, sen saisin selville menemällä Eila Maunun luo kehon koostumuksen mittaukseen.

Ihmiset ovat tottuneet mittaamaan ruokavalion onnistumista puntarin lukemilla. Itse en omista puntaria, ja Eila nostikin heti puntarin esiin. ”En ole varmaan laihtunut yhtään” mutisin, mutta mittarin lukemat olivat silti pienoinen ällistys. ”Olen jopa lihonut kilon!” totesin pettyneenä.

En ollut aikonutkaan erityisesti laihduttaa ja olin syönyt, kun oli tullut nälkä. Tietenkään en keksejä ja suklaata, mutta porkkanoita ja muuta pupun ruokaa, ja olin tuntenutkin itseni ajoittain pupuksi. Mahan täyttäminen vihanneksilla on melkoista pupeltamista. Olinko silti epäonnistunut ruokavaliossani kokonaan?

Eipä hätää, Eila sanoi. Kehon koostumuksen mittaus toisi tarkempaa tietoa siitä, mitä on tapahtunut. Mittaus tapahtuu johtamalla pieni sähkövirta kehon läpi. Koska vain kehon sisältämä vesi johtaa sähköä, voidaan kehon koostumus laskea mittaamalla impedanssia, eli sen sähkövirralle aiheuttamaa vastusta. Ja katsohan konnaa: rasvan määrä oli vähentynyt kehossani pari kiloa! Ja lihasmassa lisääntynyt vastaavasti! Myös nesteytys oli kohentunut radikaalisti. Tämä kaikki vaikutti siihen, että olin LÄHEMPÄNÄ ihannepainoa, vaikka painoinkin faktisesti enemmän! Tieto siitä, että lihaksikkaampi ihminen saa taulukoidenkin mukaan painaa enemmän, oli minulle uutta.

Eila onnitteli minua ja sanoi, että saisin olla tyytyväinen. Ruokavalion muutos ja entistä ahkerampi päivittäinen liikunta olivat johtaneet siihen, että kehon koostumus oli parempi ja aineenvaihdunta toimi paremmin. Ihannearvoihin minulla toki oli vielä matkaa, mutta kuukauden päästä olisin niitäkin lähempänä.

Kaikki arvot eivät silti olleet hyviä. Impedanssi viittasi siihen, että keho oli väsynyt, stressaantunut tai rasittunut. Tämä hämmästytti minua, koska en mittaushetkellä tuntenut itseäni läheskään yhtä väsyneeksi kuin edellisessä mittauksessa. Mutta oliko päällä stressiä? Kyllä, työsyistä johtuvaa. Olen perustamassa liiketoimintaa ja tehnyt töitä sen eteen välillä kellon ympäri. Kun kuluja, huomioitavia asioita ja työtehtäviä on yhä uusia eikä rahaa tule mistään, niin kyllähän se stressaa. Tämä kaikki vaikuttaa negatiivisesti aineenvaihduntaan, mutta näköjään vegaaniruoan hyötyjä sekään ei voi estää.

Kaikella on kuitenkin hintansa. Ilman kiusallisia haittoja ei pavunpurijaksi voi ryhtyä: Pari kolme ensimmäistä viikkoa maha kupli ja rumpsutti kuin apupapin papupata. Ilmatilasta saattoi kiistattomasti havaita, että lähistöllä oli aloitteleva vegaani. Ajattelin jo tuskastuneena, että jos tämä tällaisena jatkuu, en kehtaa kohta lähteä kotoa ulos!

Mutta onneksi kyseessä oli siirtymävaihe. Suoliston bakteerikanta vaati aikaa muuttuakseen niin, että se pystyi käyttämään kasvisruoan kuidut ja muut ainesosat paremmin hyväkseen. Lisäksi opin pari niksiä, millä pavut saa paremmin sulaviksi: niitä pitää keittämisen jälkeen ilmastaa, eli pitää vaikka uunipellillä pari tuntia, jotta haitalliset aineet haihtuvat. Myös pakastaminen vähentää ilmavaivoja aiheuttavia ominaisuuksia. Tepsii!

Toisenkin asian opin: kun on kerran vaihtanut vegaaniksi, liharuokaa EI KANNATA syödä edes kohteliaisuudesta. Mahavaivat olivat niin kiusalliset, että sen muistaa! Kun bakteerikanta on kerran vaihtunut, suolisto ei enää pysty sulattamaan lihaa, tuloksena on kipu, kuplinta ja poreilu VIIKON AJAN!

Ja lopuksi. Jos nyt viilaamme pilkkua vegaaniudesta, niin on pakko tunnustaa lankeemukset. En ole ollut täysvegaani, koska olen toisinaan syönyt ruokia, jotka sisältävät maitoa, juustoa tai kananmunaa. Lisäksi itse tekemässäni levitteessä on yksi neljäsosa voita. Pari tikkujäätelöä, kakunviipaletta ja suklaapalaa on naposteltu, ja lisäksi kaksi mustikkapiirakkaa! Samoin pari tölkillistä jogurttia.

Nämä kaikki voisi korvata vegaanivaihtoehdoilla. Hmm… katsotaan. Absolutistina joutuisin olemaan aika omavarainen ruokani suhteen. Mutta kuulemma terveyshyödyt saattavat päihittää tämänkin vaivannäön. Pitää sitäkin joskus kokeilla!