Astma kuriin kasviksilla?

Pomppasipa vastaan kiintoisa teos, joka kannustaa elämäntapamuutoksiin astman hoidossa. Asia kiinnostaa minua kovasti, koska itsellänikin on diagnosoitu astma, ja oireet ovat vähentyneet huomattavasti vegaaniksi ryhtymisen jälkeen. Asthma-free naturally –niminen teos esittelee venäläisen tutkijan Konstantin Buteykon tutkimustuloksia ja hoitomenetelmiä. Yleistajuinen teos rohkaisee lukijaa soveltamaan itsenäisesti oppimaansa. Kirjoittaja on irlantilainen Patrick McKeown, nykyinen astmaterapeutti ja entinen astmaatikko. Hän on elävä esimerkki yhdessä tuhansien muiden kanssa siitä, että astman oireista voi päästä jopa kokonaan eroon, jolloin lääkitystä ei tarvita juuri lainkaan. 

Buteyko –metodina tunnettu lähestymistapa ottaa tarkasteluun kolme asiaa: hengityksen, liikunnan ja ruokavalion. Buteykon hengitykseen liittyvät väittämät ja tutkimustulokset olivat minulle jotain täysin uutta – länsimaissa tuntematonta? – ja päätin alkaa välittömästi kokeilla hänen hengitysharjoituksiaan. Buteykon mukaan astmaatikkojen tapa hengittää poikkeaa olennaisesti terveistä, mikä johtaa puutteelliseen aineenvaihduntaan. Tämä on astman SYY, ei pelkästään oire. Äärimmäisen mielenkiintoiseen hengitysasiaan palaan seuraavassa blogissani, kun olen ensin soveltanut hänen menetelmäänsä itseeni useita viikkoja. Olen huomannut muutoksia jo parissa päivässä :)

Mutta tässä postauksessa vähän ravitsemuksesta, jonka tiedetään vaikuttavan astmaan sekä hyvässä että pahassa. Ne jotka jo tietävät kasvisruoan edullisista vaikutuksista, eivät ylläty Buteykon tutkimustuloksista. Kasvispainotteinen ruokavalio alentaa elimistön tulehdustasoja ja siten astmaan liittyvää tulehdusta keuhkoissa. Eläinkunnan tuotteet taas lisäävät elimistön happamuutta ja tulehdusherkkyyttä altistaen sekä infektioille että kroonisille sairauksille. Alkoholi, sokeri ja nopeat hiilihydraatit tulee karsia vähiin, samoin piristeet kuten kahvi. Sama koskee pitkälle jalostettuja, ravintoköyhiä aineita kuten valkoinen vehnäjauho. Hauska anekdootti on tutkimustulos, jonka mukaan ötökät eivät viihtyneet vehnäjauhon joukossa, vaan hakeutuivat aina täysjyväjauhon sekaan. Miksi valkoinen jauho olisi ihmisille kelpaavaa, kun se ei kelpaa syöpäläisillekään?

Buteykon mukaan on useita syitä vähentää eläinproteiinin osuutta ruoassa, vaikka hänen mukaansa onkin henkilöitä joille lihaton ruokavalio ei sovi. Varsinkin maito on astmaatikolle myrkkyä, sillä se lisää limaneritystä. Tulehduskierteestä kärsivien lasten ja astmaatikkojen kannattaisi ehdottomasti poistaa maitotuotteet ruokalistaltaan.

Haitallisin herkku astmaatikolle on Buteykon mukaan suklaa, koska sen vaikutus limaneritykseen on dramaattinen!

Vaikka ruokavaliosuosituksissa ei yleensä pitäisi tuomita tai ylistää yksittäisiä elintarvikkeita, niin astman kohdalla joidenkin aineiden välttäminen on tarpeen. Vaikka ei olisikaan millekään tutkitusti allerginen, niin voi silti omata yliherkkyyttä. Tuloksena voi olla enemmän astmaoireita. Listalla on yleisiä allergisoivia ruokia, kuten maito, pähkinät, kala, äyriäiset, soija, vehnä, sitrushedelmät, mansikka ja vadelma. Voi olla hyödyllistä kokeilla näiden välttämistä parin viikon ajan, jos jokin epäilyttää. Reaktioita voivat myös aiheuttaa lisäaineet. Astmaatikon kannattaisi siis suosia mahdollisimman luomua ruokaa.

Mitä elintarvikkeita kannattaa popsia ja miksi? Buteykon neuvot ovat linjassa suositusten kanssa, jotka koskevat tasapainoista vegaaniruokavaliota. Astmaa lievittävistä elintarvikkeista hän mainitsee mausteet kuten curryn, inkiväärin, valkosipulin ja sipulin. Merisuola avaa röörejä sisäisesti nautittuna ja hengitettynä. Sekin miten paljon syö ja missä rytmissä, on Buteykon mukaan tärkeää. Terveystietoinen osaa tässä varmasti soveltaa tavallisia ruokarytmisuosituksia.

Vitamiinien ja hivenaineiden saantiin tulee kiinnittää erityistä huomiota, koska astma aiheuttaa elimistölle kroonista stressiä. Paljon tutkimustuloksia on magnesiumin hyödyllisistä vaikutuksista. Magnesium rentouttaa lihaksia ja samalla myös keuhkoputkien lihaksia. Magnesiumia käytetään myös astmakohtausten hoidossa.

B5-vitamiini on myös tärkeä astmaatikoille. Se suojaa hengitysteiden tulehduksilta ja lisää luonnollista adrenaliinin ja kortisonin tuotantoa. Samalla B5 lievittää antibioottien sivuvaikutuksia.

Kaikille tuttu tulehdusta estävä ruoka-aine ovat Omega-3-rasvahapot. Ne vaikuttavat kuin kortisoni, mutta ilman haittavaikutuksia! Eniten hyötyjä on todettu pitkäaikaisessa Omega-3-tuotteiden käytössä. Minimi kuuriluontoisessa käytössä on kymmenen viikkoa.

Hyvä nesteytys on astmaatikolle elintärkeää. Tiheä ja voimakas hengittäminen haihduttaa paljon vettä, joten sitä on myös juotava runsaasti. Elimistön kuivuminen nostaa histamiinitasoja ja aiheuttaa hengitystiehyiden turpoamista. Kuivumista aiheuttaa myös kahvin ja alkoholin käyttö. Niiden vastapainoksi tulisi juoda vastaava määrä vettä. Parhaan nesteytyksen takaa vesipitoinen ruokavalio, kuten runsas kasvisten syönti. Kasviksethan ovat suurimmaksi osaksi vettä.

Tämän kaiken jälkeen painotan, että ruokavalio on vain pieni osa Buteykon kehittämää astmakuntoutusta. Kaikista tärkein ja ratkaisevin on tapa, jolla hengittää. Näitä asioita hengityksestä et luultavasti tiedä! Jos uteliaisuutesi tai epäluulosi heräsi, klikkaa alla olevia linkkejä tai odota seuraavaa blogiani.

Buteyko-metodista suomeksi:

http://www.buteykonorthwest.co.uk/finnish.htm

Ravitsemuksesta astman hoidossa:

http://www.asthmacare.us/ac_blog/?p=753

Artikkeli Konstantin Buteykosta:

http://www.astmapysakki.fi/artikkeleita-2/konstantin-buteyko/

Raakaa touhua - kypsyttääkö kasvikset?

Käsitys ruokavalion terveellisyydestä perustuu usein yksioikoisiin sloganeihin: Syö aitoa voita. Lopeta perunan syönti. Nauti omena/tyrnimarja/mustikka päivässä, niin pidät lääkärin loitolla. Osa uskomuksista on suorastaan humoristisia. Toisia hoetaan terveysvalistuksessa niin ahkerasti, että niitä ei edes huomaa kyseenalaistaa.

 Kaksi vankimmista uskomuksista saa kyytiä tässä blogissa: Syö kaikki kasvikset raakoina, niin saat eniten vitamiineja. Syö mahdollisimman paljon kuitua. Terveellistä? Oikeasti?

 Suositukset raakojen kasvisten suosimisesta ja kuidun saannin lisäämisestä on alunperin tarkoitettu sekasyöjille, joiden vitamiinien ja kuidun saati voi olla vähäistä. Mutta henkilö, joka ryhtyy kasvissyöjäksi, saattaa pian olla ongelmissa soveltaessaan tiukasti näitä periaatteita. Itse kuulun tähän joukkoon. Olen nyt ollut vegaani (en ihan ehdoton vegaani) reilun vuoden ajan. Aluksi mittauksin todettu kehon koostumus parani selvästi, sitten se junnasi paikallaan ja nyt on mennyt jopa takapakkia. Minun on ollut vaikea käsittää miksi, sillä liikun entiseen tapaan ja mielestäni syön kaikkia ruoka-aineita mitä pitääkin. Ja juon mielestäni tarpeeksi. Missä siis vika?

Ravitsemuksellinen neuvonantajani Eila Maunu Etralta alkoi kiinnittää huomiota siihen, millä tavalla valmistettuna ruokani syön, ja miten nestepitoista ruoka on. Olen ruoanlaittajana laiska ja syön kotona mieluiten vegaanista “pikaruokaa”, kuten mysliä, raakoja kasviksia, leipää ja soijapapuja kastikkeella. Ja sitten vettä päälle. Toisinaan ruokajuomana saattaa olla kupillinen kahvia.

 Viimeisin slogan, johon olen luottanut kuin Neuvostoliittoon, on että kaikki ravintoaineet tulee syödä mahdollisimman käsittelemättöminä. Less processed, non-refined. Että Eila kehtaakin nalkuttaa, kun teen juuri näin! Sitten nöyrryin ottamaan asioista selvää ja ymmärsin, missä olin mennyt vikaan.

1.     Uskomus: Vitamiinit irtoavat parhaiten raaoista kasviksista.

2.     Uskomus: On ihan sama syödä marjoja, hedelmiä ja pähkinöitä valipalaksi kuin ruoan osana.

3.     Uskomus: Mitä enemmän kuitua saa ruoasta, sen parempi.

 Käsitelläänpä nämä pömpsinä, koska nämä liittyvät yhteen. Ihmisen elimistö ei hyödynnä kovin tehokkaasti vitamiineja, hivenaineita ja antioksidantteja sellaisenaan. Vatsalaukussa ja suolistossa pitää olla sopiva cocktail eri ravintoaineita, jotta muodostuisi hyvin imeytyviä molekyylejä. Tarvitaan C-vitamiinia, jotta rauta imeytyisi. D-vitamiini auttaa fosforin ja magnesiumin imeytymistä. Jne. jne. Mutta tätä et ehkä tiennyt: kasvisten vitamiinit eivät imeydy kunnolla, jos mukana ei ole rasvaa! Eli jos käyttää vähärasvaista salaatinkastiketta, (tai ei ollenkaan kastiketta, kuten minä) tai jos syö marjat ja vihannekset yksinään, niin vitamiinit menevät harakoille. Monet välttävät rasvoja ja öljyjä laihdutussyistä, ja niin myös minä. Miksi kukaan ei ole aikaisemmin kertonut, että tämä johtaa vitamiinien huonoon imeytymiseen!

 Myös kasvisten proteiinit vaativat imeytyäkseen sopivaa cocktailia. Yhdenlainen kasvisproteiini vaatii kaverikseen toisenlaista proteiinia, jotta niistä muodostuisi imeytyvä molekyyli. Eli samassa ateriassa pitäisi olla esim. viljan, papujen tai pähkinöiden proteiinia. Olen tehnyt pahan virheen, kun olen mättänyt pähkinöitä tai papuja yksistään aterian korvikkeena. Todennäköisesti vain murto-osa proteiineista on imeytynyt. Parempi olisi ollut, jos olisin vaivautunut laittamaan kunnon ruokaa, esim. eri kasviksista ja viljoista koostuvaa keittoa tai risottoa, jonka seassa pavut ja pähkinät ovat. Joku sanoi kauniisti, että eri ruoka-aineista pitää muodostua sinfonia, jotta elimistö voisi käyttää ne hyväkseen. Yksi torvi siellä ja viulu täällä ei vielä tee sinfoniaa.

 Ruoka-aineiden kypsennys toistensa joukossa on erinomainen tapa luoda sinfonia. Silloin ruokaan pääsee muodostumaan erilaisia molekyylejä, jotka imeytyvät paremmin. Jos aineet mättää vatsalaukkuun peräkkäin, vaikutus ei ole ollenkaan sama. Tämä koskee myös nestettä: nesteen pitää mieluiten olla imeytyneenä ruokaan. Ravintoaineiden pitää olla liuenneena nesteeseen. Puurosta ravintoaineet imeytyvät paremmin kuin myslistä tai leivästä. Samasta syystä keitot ovat paremmin sulavaa ruokaa.

 Olemme oppineet, että kasvikset ja marjat pitää syödä keittämättä, jotta vitamiinit eivät tuhoutuisi. Toki jotkin vesiliukoiset vitamiinit kuten C-vitamiini tuhoutuvat kuumuudessa, mutta jos kasvisten käyttö on runsasta, niin C-vitamiinista tuskin tulee puutetta. Monien kasvisten terveysvaikutukset ovat parhaimmillaan, kun ne kypsentää kevyesti. Erityisesti tämä pätee kaaleihin ja tomaattiin. Kypsennys hajottaa ja muuttaa kasviksen molekyylirakennetta niin, että imeytyminen on parempaa. Myös pakastaminen saattaa muuttaa molekyylirakennetta imeytyvämpään muotoon.

 Eräässä tutkimuksessa verrattiin sekasyöjiä ja vegaanisen raakaravinnon syöjiä. Heidän elimistöstään mitattiin karotenoiden pitoisuuksia, jota pidetään indikaattorina kasvisten terveysvaikutuksista. Tuloksena oli, että molempien karotenoidipitoisuus oli suunnilleen sama, vaikka toiset söivät vihanneksia monin verroin! Selitys oli, että raaoista kasviksista karotenoidi ei imeytynyt kunnolla.

 Yksi syy raakojen kasvisten huonoon sulavuuteen on kuitu ja kypsentämätön tärkkelys. Kuidun sisällä ravintoaineet ovat ikäänkuin tiukassa paketissa, joka ei aukene ruoansulatuksen aikana kunnolla. Kun kasvikset kypsentää, kuitupaketti hajoaa, ja ravintoaineet vapautuvat paremmin hyödynnettäviksi. Silloin myös hiilihydraatit vapautuvat. Ei ole totta, että ihminen pärjäisi ilman hiilihydraatteja. Karppaajilla menee elimistö hälytystilaan, kun se yrittää polttaa rasvasta energiaa. Samoin käy raakaravintoa syövillä vegaaneilla. Energiataso jää matalaksi ja jaksaminen loppuu, kun hiilihydraatteja on vähän. Raaoista viljoista, kuten myslistä, hiilihydraatit irtoavat huonosti.

 Kasvissyöjillä ja raakaravinnon syöjillä on harvemmin puutetta kuidusta. Ongelma saattaa pikemminkin olla päinvastainen: liiallinen kuidun määrä. Olemme oppineet, että vatsan kunnollinen toiminta vaatii kuitupitoista ruokaa. Mutta myös käänteinen on totta: jos kuitua on liikaa, suolisto joko tukkeutuu tai toimii pikavauhdilla. Seurauksena on kiusallisia mahavaivoja ja voimattomuutta. Kun ruoka juoksee liian nopeasti suoliston läpi, ravintoaineilla ei ole aikaa imeytyä, ja tuloksena on niiden puute elimistössä. Kalsium, magnesium, rauta ja sinkki holahtavat vessanpöntöstä alas. Proteiinitkaan eivät imeydy, jos ne viipyvät ohutsuolessa liian vähän aikaa. Samalla nestetasapaino häiriintyy ja elimistö kuivuu, vaikka joisikin tarpeeksi. Itselläni on luultavasti tätä ongelmaa. Vegaanille keskeinen tapa korjata tilannetta on lisätä kypsennetyn, nestepitoisen ruoan valmistusta. Puurot ja keitot kehiin… Täytyypä ottaa itsekin itseään niskasta kiinni!

4.     Uskomus: Ei ole väliä missä järjestyksessä syö tai juo, kunhan nauttii kaikkea kohtuudella. Jopa kahvia.

 Oijoi… nyt tämä menee monimutkaiseksi. Vegaanin pitäisi ratkaista se ristiriita, että tietyt tärkeiden ravintoaineiden lähteet sisältävät samalla jotain pahisainetta, joka estää hyviksien imeytymistä. Pinaatti ja parsakaali ovat murheenkryynejä, vaikka ovatkin toisaalta terveellisiä. Rauta ei imeydy yhtä aikaa kalsiumin kanssa. Ja niin edelleen. Imeytymistä estäviä yhteisvaikutuksia löytyy varmasti loputtomiin, ja niitä miettiessä menisi ilo syömisestä. Ravintotiede tuntee luultavasti vasta murto-osan. Syödä kuitenkin täytyy, joten monipuolisuus jokaisen aterian sisällössä lienee varmin ratkaisu. 

Kannattaa kuitenkin tiedostaa, että jotkin aineet blokkaavat tehokkasti toisten imeytymisen. Kahvin juontia kannattaa välttää aterian yhteydessä, jos aikoo saada ruoasta hyödyt irti. Ja tämä kalikka kalahtaa myös minuun… Kofeiini estää D-vitamiinin, raudan ja mahdollisesti mangaanin, sinkin ja kuparin imeytymistä. Lisäksi se lisää kalsiumin, magnesiumin ja kaliumin eritystä virtsaan. Kahvin ja aterian välillä pitäisi olla tunnin-parin väli, jotta haittavaikutusta ei synny.

 Tiedän tyyppejä, jotka tilaavat kalliita vitamiineja ja huuhtovat ne alas kahvilla. Päivän mittaan he keräävät vihanneksia lautaselleen kuin papukaijamerkkejä, ja onnittelevat itseään parantuneesta ruokavaliosta. Aterioiden välillä he tyhjentävät kahvipannuja ketjussa. Kahvi ja maito saattavat olla ainoat nautitut nesteet päivän mittaan. Valitettavasti on todettava ikävä tosiasia: jos jatkuva flunssa, uupumus ja kolotus vaivaa, ratkaisu ei ole syödä lisää vitamiineja purkista, vaan lopettaa kahvin juonti. Tämä alentaisi myös elimistön happamuutta ja vähentäisi infektioriskiä. Valitettavasti kukaan ei ole profeetta omalla maallaan…

 Uutinen tutkimuksesta, jonka mukaan öljyt ovat välttämättömiä vitamiinien imeytymiselle:

http://www.naturalnews.com/001545_dietary_fat_good_fats.html

 Tutkimus karotenoidien imeytymisestä raakaravintoa ja sekaruokaa syövillä:

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19940473

  

Kofeiinin vaikutuksesta vitamiinien ja mineraalien imeytymiseen:http://www.livestrong.com/article/464884-does-caffeine-affect-the-absorption-of-vitamins-or-minerals/#ixzz2f2WLNSPj

Natsit sisään, syöpä ulos! -Karjan takavarikointi paransi norjalaiset

Kirjoittajan ammattitaitoon kuuluu keksiä provosoivia otsikkoja, jotta saisi ihmisten mielenkiinnon heräämään. Äskeinen otsikko on yksi niistä. En levitä natsipropagandaa, vaan asiaa, jota on syytä miettiä. Natsit nimittäin tulivat vahingossa keksineeksi lähes takuuvarman syövän ehkäisykeinon – joka on saamassa julkisuutta vasta nyt!

Kun Saksa miehitti Norjan toisen maailmansodan kynnyksellä 1939, se halusi varmistaa armeijalleen parhaan mahdollisen ravinnon. Ajan tietämyksen mukaan terveellinen ravinto sisälsi mahdollisimman paljon lihaa ja maitotuotteita; samoin luulee moni nytkin. Niinpä natsit takavarikoivat norjalaisten karjan sikoineen päivineen. Kansa joutui pakon edessä kasvisdieetille. Natsit luulivat kai norjalaisten nääntyvän puutostauteihin, mutta tulos olikin yllätys.

Norjan terveydenhuolto pelasi maailmansodan aikanakin, ja ihmisten kuolinsyyt tilastoitiin. Kas kummaa, kuolleisuus syöpään sekä sydän- ja verisuonitauteihin alkoi laskea. Kuolleisuus näihin tauteihin laski laskemistaan, kunnes se sodan loppuessa oli vain kolmasosa siitä, mitä sodan alkaessa. Sodan päättyessä 1945 kansa sai karjansa takaisin, ja alkoi ahmia eläinkunnan tuotteita urakalla. Syöpä- ja sydänkuolemat kääntyivät rakettimaiseen nousuun, kunnes ne vuonna 1948 olivat sotaa edeltävällä tasolla. Sama tapahtui Tanskassakin: natsit tekivät tietämättään palveluksen kansanterveydelle. Valitettavasti ilmiö ohitettiin tekemättä siitä oikeita johtopäätöksiä.

Edellä kertomani esimerkki on dokumenttielokuvasta Forks over knives (haarukat vastaan veitset) vuodelta 2011, joka aiheutti  USA:ssa melkoisen kohun. Lihansyönnin vaaroista ja kasvissyönnin terveysvaikutuksista raportoivan elokuvan mainoslause kuului:  ”tämä elokuva voi pelastaa elämäsi.” Elokuvayleisö oli hämmennyksissään tajutessaan, että mielikuvat eläinproteiinin ja maidon terveellisyydestä ovatkin täyttä propagandaa. Hämmennyksestä kertovat Youtubessa olevat lukuisat videot keskustelutilaisuuksista, joissa yleisö purkaa reaktioitaan elokuvan tarjoamaan informaatioon. Elokuvaa ei ole saatavana Suomesta, mutta sen voi ostaa tai ladata netistä vähimmillään 10 euron hintaan.

Forks over knives seuraa kahta uranuurtavaa emeritus-tiedemiestä, Caldwell Esselstyniä ja T. Colin Campbellia. He tutkivat ja puolustivat aluksi eläinravintoa, mutta alkoivat pian saada tutkimustuloksia, jota eivät osanneet odottaa. Sekä hiirikokeet että kansanterveydelliset tilastot ympäri maailmaa viittasivat siihen, että eläinperäisessä ruoassa oli koira haudattuna.

Mikä tekijä yhdistää seuraavat faktat? Keniassa rintasyöpää on 88 kertaa vähemmän kuin USAssa. Japanissa 18 kertaa vähemmän. Filippiiniläiset yläluokan lapset, jotka syövät lähinnä pelkkää lihaa, kuolevat aikuisten syöpänä pidettyyn maksasyöpään. Havaijille kehitysmaista muuttava ensimmäinen sukupolvi on tervettä kuin pukki, mutta liha- ja pikaruoalla ruokittu toinen sukupolvi lakoaa syöpään sekä sydän- ja verisuonitauteihin.

Olisiko syypää lihansyönnissä? Kai maito sentään on terveellistä ja jopa välttämätöntä?

Valitettavasti lehmänmaito on terveellistä ainoastaan niille, joille se on alunperin tarkoitettu: vasikoille. Kun maidoksi nimitettyä ravinneliuosta juotetaan väärän lajin edustajalle, siitä tulee hitaasti tuhoavaa myrkkyä.

Kun syöpäsairaiden hiirten ruokavaliossa vaihdeltiin maitoproteiinin eli kaseiinin määrää, niin syöpäkudoksen kasvuvauhti oli suoraan verrannollinen maitoproteiinin määrään. Runsas maitoproteiinin saanti käänsi syövän räjähdysmäiseen kasvuun. Jos maitoproteiini poistettiin hiirten ruokavaliosta, syöpä parani joissain tapauksissa kokonaan.

Mutta miten kävisi kalsiumin saannin, jos emme käyttäisi maitotuotteita? Luiden haurastuminen johtuu kalsiumin puutteesta, eikö niin? Ja maitohan on paras kalsiumin lähde? Näin meille on jankutettu neuvolasta saakka.

Tuntuu rikolliselta, että USA:n (ja vanavedessä muun maailman) terveysviranomaiset ovat kääntäneet tässä mustan valkoiseksi. Luuston haurastuminen tai hauraaksi jääminen johtuu siitä, että elimistö pyrkii tasaamaan Ph-tasapainoaan vapauttamalla kalsiumia. Happamuus altistaa elimistön lukuisille tulehduksille ja sairauksille, ja kalsiumin vapauttaminen luustosta on elimistön oma henkiinjäämiskeino. Syy elimistön happamoitumiseen on liiallinen lihan, maitotuotteiden ja sokerin syönti. Eli mitä enemmän eläinkunnan tuotteita syöt, sitä kiivaammin luustosta liukenee kalsiumia. On uskomatonta mutta totta, että viranomaiset suosittelevat sairauden lääkkeeksi ITSE SAIRAUDEN AIHEUTTAJAA.

Miksi esimerkiksi Campbellin ja Eslestynin tutkimukset eivät saaneet viranomaisia muuttamaan ruokavalio- ja käypä hoito -suosituksia? Komiteoihin valitaan jäsenet hyvä veli -periaatteella siten, että saadaan suurteollisuutta suosiva kokoonpano. Liha-, maito- ja lääketeollisuudella on rahaa, lääkärikunnalla valtaa, ja kukin pitää eduistaan kiinni. Kun status quo tuottaa heille kasvavia voittoja, ihmishengillä tai karsimyksen määrällä ei ole merkitystä. (kristittynä on helppo nähdä,  että maailmamme on saatanan leikkikenttä, ja ymmärtää mistä se johtuu)

Palataksemme edelliseen aiheeseen; kai me nyt kalsimia tarvitsemme? Tietysti, mutta emme paljon, jos ruokavalion perustana on monipuolinen kasvisruoka. Esim. pähkinät, kaalit, seesaminsiemenet ja quinoa sisältävät paljon kalsiumia helposti imeytyvässä muodossa.

Tässäpä sulateltavaa kerta-annokseksi… Taidan jatkaa Forks over knives –elokuvan pureskelua seuraavassa blogissani, sillä mielenkiintoisia näkökulmia ja esimerkkejä riittää. Kuten se, miten monisairaat ihmiset ovat parantuneet ja päässeet elämänsä parhaaseen kuntoon lopettamalla lääkkeensä ja siirtymällä vegaaniruokavalioon.

Odotan myös mielenkiinnolla, milloin joku keksii haukkua minua terveysnatsiksi! No, jos sellaisella ”natsismilla” saisi aikaan samanlaisen kansanterveyden kohenemisen kuin muinoin Norjassa, niin siitä vaan! 

Forks over knives -elokuva löytyy maksullisena netistä useilta sivustoilta.

Osteoporoosi-myyttien murtamiseksi taulukko, joka näyttää lonkkamurtumien määrän eri maissa. Murtumat ovat yleisimpiä niissä maissa, joissa lihan ja maitotuotteiden kulutus on suurinta:

http://www.unsystem.org/scn/archives/rwns03/p045.gif

Hohoi Oulun kasvissyöjät – Kuusamo kirii!

Vuodenvaihteessa 2013 Koillismaa sai ensimmäisen kasvisravintolansa, kun Kuusamossa avasi ovensa kasvisravintola Karpalo. Kaupungin pääväylällä sijaitseva 58- paikkainen ruokala on ollut todellinen menestys. Karpalo on avoinna arkisin klo 10.30 – 15.

 Viikko sitten tapasin yllättäen Karpalon puuhamiehen Paavo Hautalan, ja hän kertoi innoissaan että ruokaa tarjoiltiin eräänä päivänä jopa 50 henkilölle! Normaalinakin päivänä Karpalossa lounastaa 30 ihmistä. Hienoja asiakasmääriä Kuusamon kokoisessa pikkukaupungissa! Vertailun vuoksi Oulun Etrassa päivittäinen asiakasmäärä on noin 50 henkeä. Tässäpä olisi Oulun kasvissyöjillä kirimistä, että he kansoittaisivat Etran pää- ja haarakonttorin samalla volyymilla kuin kuusamolaiset! Tosin on huomattava, että Kuusamossa käy yli miljoona matkailijaa vuodessa, ja osa Karpalon asiakkaista on turisteja.

 Mistä kumpusi idea kasvisravintolan perustamisesta Kuusamon kaltaiseen poronpurijoiden päämajaan? Idea nousi samasta lähteestä kuin kasvisruokala Etrankin perustaminen. Taustalla on Suomen adventtikirkon kansanterveys- ja raittiusjärjestö ETRA-liitto (ElämänTavat RAittiiksi) Adventistit suosivat kasvisruokaa ja ylläpitävät kasvisravintoloita ympäri maailmaa. Jo 1800-luvulla adventtiliikkeen perustajiin kuulunut Ellen G. White ymmärsi terveellisen ravitsemuksen merkityksen ja kannusti perustamaan kasvisravintoloita seurakuntien yhteyteen. Suomessa ETRAn paikallisjärjestöt pyörittävät ruokaloita Oulun ja Kuusamon lisäksi myös Turussa.

 Kuusamon adventtikirkon pastori Paavo Hautala kertoo blogissaan Karpalon perustamisen vaiheista. Idea alkoi kyteä useita vuosia sitten, vaikka tiloista ja varoista ei ollut tietoakaan. Pesämunan kokoaminen aloitettiin symbolisesti pullojen keräyskampanjalla, johon energiaa pulppuava Hautala innosti hengenheimolaisiaan ympäri Suomen. Hautalan mukaan projektin valmisteluun liittyi ihmeellistä Jumalan johdatusta. Kuusamon Adventtikirkon naapurista vapautui kuin tilauksesta kaunis huoneisto vuonna 2008. ETRAn paikallisyhdistys lähti pankin pakeille, liitti tilat adventtikirkkoon ja ryhtyi remontoimaan niitä ravintolaksi. Kristillisen Maranatha-järjestön rakentajat suorittivat muutostyöt talkootyönä.

 Vuoden 2012 viimeisenä päivänä koitti historiallinen hetki, kun Kasvisravintola Karpalo avasi ovensa juhlallisten avajaisten myötä. Katsotaanpa, miten asiakkaat ovat Karpaloa kommentoineet reilun puolen vuoden aikana:

 ”Karpalo on ainoa gourmetravintola Kuusamossa!”
”Olen jäänyt aivan koukkuun, enkä viitsi enää muualla syödäkään. Kun syö lounaan Karpalossa, ei tarvitse syödä illalla kotona mitään.”
” Ryhdyin kasvissyöjäksi Karpalon innoittamana! Karpalon avajaisten jälkeen en ole syönyt yhtään lihaa.”
"Tämän jälkeen kaikki muu ruoka onkin sitten roskaa!”
 
Kuulostaa herkulliselta, eikö? Reseptien suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa Karpalon oma kokki, jonka lahjakkuutta kiitellään vuolaasti. Valmistusaineissa suositaan lähiruokaa ja luomua, mutta ruokalistalla on myös eksoottisia aineksia kuten seitan. Tarjolla on toisinaan myös jälkiruokaa.

Oulun Etran tapaan Karpalo on aito vegaaniravintola. Etrasta poiketen Karpalon ruoka ei ole ravintotiheää, eli se ei ole laskennallisesti täysipainoista. Kaikesta päätellen maku ja täyttävyys ovat kuitenkin kohdallaan.

Vaikka Karpalosta tulisikin menestysresepti, varsinainen tarkoitus ei ole bisneksen tekeminen. Lähtökohtana on halu kannustaa ihmisiä kokonaisvaltaiseen ravitsemus- ja elämäntapamuutokseen. Karpalo-ravintolan rinnalla pyörii aktiivisesti terveysprojekti Karpalo, joka järjestää kursseja ja koulutuksia eri puolella Suomea. Tarjolla on kasvisruokaa, ravintotietoa ja valmennusta pysyvään elämäntaparemonttiin. 

Peruskoulutus kestää viisi päivää, jonka jälkeen osallistujat jatkavat ohjelmaa kotonaan viiden viikon ajan. Ohjelman tarkoituksena on vähentää osittain elämäntavoista johtuvia riskejä kuten ylipainoa, verenpainetta, korkeaa kolesterolia ja kohonneita sokeriarvoja. Osallistujia kannustetaan liikkumaan enemmän ja lisäämään kasvisten, marjojen, hedelmien, pähkinöiden, palkokasvien ja täysjyväviljan syömistä. Samalla pyritään vähentämään eläinperäistä ja pitkälle käsiteltyä ruokaa. Terveydentilan muutoksia seurataan muun muassa ottamalla verikokeet ohjelman alussa ja lopussa. Tietoa kursseista löytyy terveysprojektin nettisivuilta.
Kurssit ovat kuulemma olleet suosittuja, mutta eivät Karpalon oheishankkeet tähän lopu. Kesäkuussa Karpalon yhteyteen avattiin kirpputori, josta on tullut suosittu ihmisten kohtaamispaikka. Kirppis etsii kuulemma vapaaehtoistyöntekijöitä ruokapalkalla.

 Terveisiä myös kuusamolaisille lukijoille! Ja onneksi olkoon Karpalosta – siinä vasta kannustava esimerkki sitkeydestä ja idearikkaudesta!

 http://www.kasvisravintolakarpalo.fi

 http://www.terveysprojektikarpalo.fi

 http://paavohautala.blogspot.fi

Mielipidekirjoitus: Onko ruokavalio vain makuasia?

Lähetin sanomalehti Kalevaan mielipidekirjoituksen kesäkuum loppupuolella. Koska tekstiä ei ole tähän mennessä näkynyt lehdessä, julkaisenpa sen tässä! Kirjoitelkaa ihmiset sitkeästi vapaaseen sanaan kasvisruoan puolesta, vaikka tuloksia ei heti näkyisikään!

Onko ruokavalio vain makuasia?

Oulun kaupunginvaltuutettu Ari Matila (vihr.) jätti 17.6.2013 aloitteen, jonka mukaan valtuustossa pitäisi tarjota vain kasvisruokaa. Asian uutisointi Kalevassa herätti kiivaan yleisökeskustelun vyöryn. Päällimmäisenä oli pilkallisuus ja loukkaantuminen. Vain harva kasvisruoan vastustajista esitti faktaa tuekseen. Kommentit heijastavat yleistä suhtautumista: kaksi kolmasosaa suomalaisista ei näe minkäänlaista syytä kasvissyönnin suosimiseen.

Ruokaan halutaan suhtautua tunteella. Syöminen halutaan pitää makuasiana, josta keskusteleminen loukkaa yksilön oikeuksia. Kuitenkin ruokavalion terveydelliset ja ympäristövaikutukset ovat kiistattomat. Suomessa hiljattain vieraillut maailman terveysjärjestön WHO:n johtaja Margaret Chan piti ylensyöntiä kasvavana vitsauksena. WHO:n raporttien mukaan ylensyönti kuormittaa terveydenhuoltoa jo kehitysmaissakin, missä valtaosa väestöstä näkee nälkää.

Chanin mukaan epäterveellisten elintarvikkeiden kulutusta pitäisi ohjata samantapaisin keinoin kuin tupakointia. On maita, joissa 15% terveydenhuollon resursseista menee aikuisiän diabeteksen hoitoon. Ylipainon lisäksi taustalla on ravintoköyhä, pitkälle jalostettu ruoka. Margaret Chanin mukaan yhä useampi meistä on ylensyönyt mutta aliravittu.

Eläintuotanto nielee vettä ja energiaa moninkertaisesti verrattuna siihen, että samat ravintoaineet saataisiin kasviksista. Tukholman kansainvälisen vesi-instituutin tutkijat varoittavat, että eläintuotanto on viimeistään 40 vuoden kuluttua hylättävä, mikäli aiomme ruokkia maapallon väestön. Toivottavasti järki voittaa makuasiat jo aiemmin. Eläinkunnan tuotteissa ei ole mitään, mitä ei saisi tasapainoisesta kasvisruoasta, paitsi B12 -vitamiini. Eläinkunnan tuotteita karttavat adventistit kuuluvat maailman pitkäikäisimpään ja terveimpään väestöön. Vegaaniruoka vähentää elimistön happamuutta ja muuttaa suoliston bakteerikantaa terveyttä suosivaksi.

Entäpä makuasiat? Jokainen voi testata makunystyröitään vaikkapa herkuttelemalla Oulun ainoassa kasvisravintolassa. Etran kehittämä Nutriflow-ohjelmisto on takeena siitä, että kukin ateria sisältää kaiken tarvittavan – ilman turhia kaloreita. Ravintotiheää ruokaa tarjoava ruokapaikka on ainutlaatuinen koko maailmassa.

Kun Etran asiakkailta on kysytty perusteita vegaaniruokaan, etusijalla ovat terveys- ja makuasiat. Jos hyvä omatunto kiinnostaa, kasviksia voi suosia myös eettisillä perusteilla.

Kasvisruoka vastaan ravintotiheä vegaaniruoka

Jos alkaa kasvissyöjäksi, onko väliä millaista kasvisruokaa syö? Olen testannut asiaa vajaan vuoden, ja tulos on selvä, muttei imarteleva.

Aiemmin olin kasvispainotteinen sekasyöjä, eli söin maitoa, munaa ja jonkin verran lihaa. Elokuussa 2012 ryhdyin kasvisruokala Etran blogistiksi. Siitä eteenpäin noin nelisen kuukautta söin ravintotiheän aterian ainakin kerran päivässä. Noudatin vegaaniruokavaliota, eli jätin eläinkunnan tuotteet pois. Minulle tehtiin kehon koostumuksen mittaus alussa ja noin kuukauden kuluttua, ja vaikutus oli huomattava: nesteytys oli parempi, rasvan osuus pienempi ja lihasmassa suurempi. Impedanssi eli sähkövirralla mitattu vastus tuotti paremman tuloksen kuin aiemmin, vaikka se oli vieläkin kaukana ihanteellisesta. Paino ei ollut pudonnut.

Tämän lentävän lähdön jälkeen en itseäni mittauttanut, mutta koin itseni terveemmäksi ja tehokkaammaksi kuin aikaisemmin. Kaikista elämänlaatua haittavista oireista en päässyt eroon. Keskellä päivää iskevä väsymys vaivasi usein ja syy oli jokin muu kuin verensokerin heilahtelu. Pakkaskelien tultua astma alkoi haitata pyöräilyä ja Etralla lounastamista. Päätin pitää taukoa blogin pitämisessä. Vaihdoin opiskelupaikan kasvisruokaan, joka on lakto-ovo-vegetaarista ja huonoimmillaan pelkkää riisimössöä. Kotona söin yleensä vegaaniruokaa. Uutenavuotena lankesin herkkujen mässäilyyn ja ruokavalio repsahti siitä lähtien. Makeaa tuli pisteltyä selvästi enemmän kuin syyskaudella. Ehkä ravintoköyhempi lounas johti siihen, että päivällisellä söin yli tarpeen ja makeaa teki mieli.

Mitkä olivat fyysiset ja psyykkiset terveysvaikutukset? Jokatalvinen kaamosmasennus on minulle tosiasia, ja se varmasti vaivaa ruokavaliosta riippumatta. Talviväsymystä aiheuttaa sekin, että ulkoliikunta jää vähäiseksi astman takia. Tautien vastustuskyky oli kasvissyöjänä kuitenkin parempi kuin ennen. Sairastin pari flunssaa, mutta ne menivät nopeammin ohi. Hengitystietulehdukset eivät jääneet viikkokausiksi kytemään. Paremman vastustuskyvyn panen ehdottomasti kasvisruoan piikkiin. Kasvisruokahan madaltaa elimistön happamuustasoa ja vähentää infektioherkkyyttä.

Yritin pitää huolta ruokavalioni sisällöstä. Helmikuussa pidin ruokapäiväkirjaa ja ravintosisällöt laskettiin Nutri-Flowlla. Puutteita oli jonkin verran. Ajattelin, että näillä pärjätään. Energiatasoni kohentamiseksi aloitin Eila Maunun suositteleman ”hormonijumpan” – viisi yksinkertaista voimisteluliikettä, jotka tunnetaan myös tiibetiläisen aamuvoimistelun nimellä. Lihaskunto koheni, mutta virkistymisen tunne jäi hetkittäiseksi.

Merkittävimmän avun sain kun tutustuin Alexander-tekniikkaan. Kyseessä on menetelmä, jonka avulla opetellaan käyttämään kehoa tasapainoisemmin ja vapaudutaan ylimääräisistä lihasjännityksistä. Lähes jokainen aikuinen kantaa kehossaan tavaksi tulleita kroonisia jännityksiä, jotka ilmenevät huonona ryhtinä, kipuina, kolotuksina ja yleisenä uupumuksena. 

Itse opin päästämään irti kroonisista kaulan, kylkien ja vatsalihasten jännityksistä ja opin käyttämään hengittäessä koko keuhkojen kapasiteettia. Ensimmäistä kertaa vuosiin tunsin, että sain riittävästi happea! Oli kuin rautavyö olisi hävinnyt kylkieni ympäriltä! Ymmärsin eläneeni vuosikaudet huonolla hapetuksella - eipä ihme että väsytti. Ihmettelen, että edes laulunopettajani eivät olleet kiinnittäneet asiaan huomiota. 

Tunsin oloni niin hyväksi, että saatoin vähentää kroonisen sairauden lääkitystä. Sen myötä pääsin eroon keskellä päivää iskevistä väsymyskohtauksista. Lääkkeethän aina kuormittavat maksaa ja munuaisia ja aiheuttavat sivuoireenaan väsymystä. Astmalääkkeitäkään en juuri tarvinnut. Siitepölykausi meni ohi lähes oireettomasti, mitä ei ollut tapahtunut vuosiin.

Kesäkuun tullen tunsin itseni varsin hyvävointiseksi. Sitten Eila pyysi minua jälleen jatkamaan blogin pitoa. Mikäs siinä, kun palkkana on Etran erinomainen ruoka! Kehon koostumus oli tietenkin syytä mitata. Siinäpä odottikin yllätys.

Yllätys ei ollut se, että paino oli noussut. Tässä iässä jokainen suklaapala näkyy vyötäröllä. Yllätys oli se, että kehon koostumus oli kaikenkaikkiaan huonompi kuin vuosi sitten, jolloin aloitin! Sain niellä ylpeyteni ja todeta, ettei itsetehty kasvisruoka ja koulun tarjoama muna-maito-hiilihydraattimössö olleet pitäneet kehoani kuosissa. Kehno kasvisruoka oli jättänyt kehoni jopa huonompaan jamaan kuin aikaisempi sekaruoka! Parempi vastustuskyky on kuitenkin fakta, joka ei näy kehon koostumuksen mittauksessa. Eläinkunnan tuotteiden hylkääminen on joka tapauksessa kannattanut.

Mitä tästä pitäisi tuumata? Ainakin sen, ettei kasvisruoalla automaattisesti hoikistu. Päinvastoin, kehno kasvisruoka sisältää paljon tyhjiä kaloreita. (Jos jää koukkuun sellaisiin vegaaniherkkuihin kuin pähkinävoi, niin varmasti lihoo!) Proteiinien saantiin pitää myös kiinnittää huomiota. Lihasmassa hiipuu, jos proteiinia puuttuu. Lisäksi kokeilusta voidaan päätellä, ettei ruokavalio ratkaise kaikkia terveysongelmiamme. Ei ainakaan lyhyellä tähtäimellä. Kehoamme kuormittavat paljon muutkin asiat kuin huono ravinto. Kehoa pitää opetella käyttämään oikein samalla, kun etsii sille oikeaa polttoainetta.

Katsotaanpa siis mitä tapahtuu, kun ravintotiheä dieettini etenee! Kuinka pian kehon koostumus paranee, kun syön Etrassa joka päivä lounaan tai päivällisen, tai kotona Etran pakasteaterian? Nyt kun kokeilua on takana kaksi viikkoa, on makean himo jo heikentynyt. Huonoa ravitsemustilaa ei enää tarvitse kompensoida napostelulla.

Pysytään linjoilla!

Poliittisesti epäkorrektia ravintotiedettä – kurkistus 1900 -luvun alkuun

Kun verrataan eri tieteenalojen vaikutusta yleiseen elämänmenoon, ravintotiede on vaikuttanut yleiseen elämänmenoon melko voimattomasti. Vertailun vuoksi: jokainen haluaa tehokkaan ja luotettavan auton ja siihen oikeanlaista bensaa. Oma kehomme saa sen sijaan käydä sellaisella polttoaineella, josta on järki kaukana. Puhumattakaan siitä, että ruokavaliomme olisi tieteellisesti testattu tai annosteltu. Lääkkeiden ja lisäravinteiden popsiminen on sen sijaan ok, jos ruokatottumuksista ei tarvitse luopua.

Lääketiede on ihmeen piittaamaton siitä, millainen ravinto virtaa kehomme läpi. Katselin eilen dokumenttia tytöstä, jolla on vaikea synnynnäinen vamma, munuaissiirre ja suolistoavanne. Hänen elämänsä oli jatkuvaa leikkauksissa ja tarkastuksissa käymistä. Silti vaikutti, että perhe eli pelkällä pizzalla ja kokiksella. Vanhemmat olivat lihavia, mutta tyttö kaikista lihavin. Lääkärit kai pitivät perheen ruokavaliota yksityisasiana.

Syöminen menee jotenkin niin syvälle ihmisen tunteisiin, että siihen puuttuminen tuntuu pyhäinhäväistykseltä. Etenkin jos on kyse perinne- tai mieliruoista. Ravintotieteen pioneeri Joseph Goldberger herätti kollegoissaan samanlaista pilkkaa ja vastustusta, jota nykyään esimerkiksi veganismi saa osakseen. Vielä vuonna 1914 oli käsittämätön ajatus, että hyvältä maistuva ruoka voisi sairastuttaa.

Joseph Goldberger oli unkarilaissiirtolaisten poika, jota pelkkä lääkärinura ei tyydyttänyt. Hän siirtyi USA:n kansanterveyslaitoksen tutkijaksi ja teki merkittäviä löytöjä tuhkarokon ja lavantaudin voittamiseksi. Mississipin alueella riehui pellagra-niminen kansantauti, joka alkoi ihottumalla ja johti hermoston vaurioitumiseen ja usein kuolemaan. Tiedeyhteisö oli varma, että myös pellagra oli tarttuva epidemia. Goldberger lähetettiin selvittämään asiaa. Hänestä oli outoa, että sairaaloiden työntekijät eivät koskaan sairastuneet. Pellagran täytyi johtua ruokavaliosta. Etelävaltioiden työväestö eli lähinnä maissilla.

Vuosisadan alussa tutkimukset tehtiin suoraan ihmisillä. Goldberger pani joukon vankeja ja lastenkotilapsia maissipohjaiselle dieetille. Viiden kuukauden päästä lähes kaikissa näkyivät pellagran oireet.

Tiedeyhteisö ei kuitenkaan vakuuttunut. Sanomalehdistö pilkkasi. Goldberger oli helppoheikki, siirtolaisen poika ja vielä juutalainenkin! Rokotteet olivat päivän sana, ja Goldbergerin piti vain etsiä virus.

Goldberger päätti kasata kiistattomat todisteet. Hän uhrasi itsensä, vaimonsa ja useat kollegansa koehenkilöiksi. He ruiskuttivat itseensä pellagrapotilaiden sylkeä, verta ja jopa söivät heidän ulosteestaan tehtyjä kapseleita. Ihme kyllä, kenenkään terveys ei horjunut. Goldberger sai vahvan näytön siitä, että pellagra ei ollut tartuntatauti. Osa tiedeyhteisöstä hurrasi ja esitti Goldbergerille Nobelin palkintoa. Sitkeimmät vastustajat epäilivät yhä.

Molekyylibiologian puuttuessa oli vaikea selvittää, mikä maissipohjaisessa ruoassa sairastutti. Oli kuitenkin selvää, että lihaa, maitoa ja kasviksia säännöllisesti syövä väestö ei sairastunut. Kansanterveyden parantamiseen ei näkynyt muuta keinoa kuin köyhyyden voittaminen ja monipuolisempi ruoka. Turha sanoakaan, ettei taistelu köyhyyttä vastaan kiinnostanut työnantajia eikä poliittisia vallanpitäjiä. Katovuoden koittaessa Goldberger ennusti pellegraepidemiaa ja osui oikeaan. Samalla hän jatkoi ”puuttuvan tekijän” etsimistä; täsmälääke tulisi halvemmaksi ja saisi enemmän kannatusta kuin sosiaalinen reformi. Läpimurto tapahtui, kun hän 20-luvulla havaitsi panimohiivan olevan tehokas lääke pellegran oireisiin. Sitä Goldberger ei kuitenkaan ehtinyt selvittää, mikä ainesosa hiivassa tehosi, sillä hän kuoli syöpään 1929.

1930-luvulla selvisi, että Goldbergerin etsimä aine oli B-vitamiini nimeltä niasiini. Niasiinia opittiin valmistamaan teollisesti ja sitä alettiin lisätä vehnäjauhojen lisäaineeksi. Konservatiivisissa etelävaltioissa kiistely ei kuitenkaan loppunut lääkkeen keksimiseen, vaan vastustus oli kiivasta vielä 1940-luvulla. Olisi pitänyt tunnustaa, että kansan oloissa oli jotain vikaa! Kaikille työläisten terveyden koheneminen ei ollut oman edun mukaista. (Vertailun vuoksi; eläinten oikeuksista puhuminen ei ole lihansyöjien edun mukaista.) Hyvä uutinen on, että nykyään pellagra on lähes voitettu sairaus.

Usein mietityttää monien sokea usko tieteen puolueettomuuteen. Mistä johtuu, että joihinkin tutkimuskohteisiin satsataan miljoonia, kun taas toiset kitkuttavat tieteen marginaalissa? Ravintotiedekään ei ole tästä vapaa. Maito-, liha- ja kalateollisuuden edustajat ovat masinoineet tutkija-armeijoita todistamaan, että nämä tuotteet ovat ihmiselle välttämättömiä. Kasvisten hyödyt toki tunnustetaan, mutta vegaaniravinnon tutkimus on jäänyt mopen osaan.

Pikkuhiljaa on kuitenkin ylittänyt uutiskynnyksen se fakta, että suuri joukko eläintuotteita karttavia ihmisiä elää ja porskuttaa pitempään ja terveempinä kuin sekaruoalla eläjät. Loma Lindan yliopistossa Kaliforniassa on tutkittu vegaaniruokaa syöviä adventisteja jo vuosikymmeniä. Näyttöä on siis siitä, miten vegaaniravinto vaikuttaa koko elinkaaren ajan.

Vaikka tiede on kaikkea muuta kuin demokraattinen järjestelmä, niin tieteellinen pätevyys lopulta voittaa. Totuus voittaa. Vaikka se olisikin sosiaalisesti ja poliittisesti epäkorrekti, niin kuin Goldbergerin tapauksessa.

Lisää Joseph Goldbergeristä: http://history.nih.gov/exhibits/goldberger/index.html

Tutkimustietoa vegaaniruokavaliosta englanniksi:

http://www.llu.edu/allied-health/nutrition/links.page

Uutinen lihattoman ruokavalion eduista:

http://yle.fi/uutiset/tutkimus_punaista_lihaa_valttavat_elavat_lihansyojia_pidempaan/6691970

Vegaaniruoan terveyshyötyjä suomeksi:

http://www.vegaaniliitto.fi/luentopaketti/luento6.html