Hohoi Oulun kasvissyöjät – Kuusamo kirii!

Vuodenvaihteessa 2013 Koillismaa sai ensimmäisen kasvisravintolansa, kun Kuusamossa avasi ovensa kasvisravintola Karpalo. Kaupungin pääväylällä sijaitseva 58- paikkainen ruokala on ollut todellinen menestys. Karpalo on avoinna arkisin klo 10.30 – 15.

 Viikko sitten tapasin yllättäen Karpalon puuhamiehen Paavo Hautalan, ja hän kertoi innoissaan että ruokaa tarjoiltiin eräänä päivänä jopa 50 henkilölle! Normaalinakin päivänä Karpalossa lounastaa 30 ihmistä. Hienoja asiakasmääriä Kuusamon kokoisessa pikkukaupungissa! Vertailun vuoksi Oulun Etrassa päivittäinen asiakasmäärä on noin 50 henkeä. Tässäpä olisi Oulun kasvissyöjillä kirimistä, että he kansoittaisivat Etran pää- ja haarakonttorin samalla volyymilla kuin kuusamolaiset! Tosin on huomattava, että Kuusamossa käy yli miljoona matkailijaa vuodessa, ja osa Karpalon asiakkaista on turisteja.

 Mistä kumpusi idea kasvisravintolan perustamisesta Kuusamon kaltaiseen poronpurijoiden päämajaan? Idea nousi samasta lähteestä kuin kasvisruokala Etrankin perustaminen. Taustalla on Suomen adventtikirkon kansanterveys- ja raittiusjärjestö ETRA-liitto (ElämänTavat RAittiiksi) Adventistit suosivat kasvisruokaa ja ylläpitävät kasvisravintoloita ympäri maailmaa. Jo 1800-luvulla adventtiliikkeen perustajiin kuulunut Ellen G. White ymmärsi terveellisen ravitsemuksen merkityksen ja kannusti perustamaan kasvisravintoloita seurakuntien yhteyteen. Suomessa ETRAn paikallisjärjestöt pyörittävät ruokaloita Oulun ja Kuusamon lisäksi myös Turussa.

 Kuusamon adventtikirkon pastori Paavo Hautala kertoo blogissaan Karpalon perustamisen vaiheista. Idea alkoi kyteä useita vuosia sitten, vaikka tiloista ja varoista ei ollut tietoakaan. Pesämunan kokoaminen aloitettiin symbolisesti pullojen keräyskampanjalla, johon energiaa pulppuava Hautala innosti hengenheimolaisiaan ympäri Suomen. Hautalan mukaan projektin valmisteluun liittyi ihmeellistä Jumalan johdatusta. Kuusamon Adventtikirkon naapurista vapautui kuin tilauksesta kaunis huoneisto vuonna 2008. ETRAn paikallisyhdistys lähti pankin pakeille, liitti tilat adventtikirkkoon ja ryhtyi remontoimaan niitä ravintolaksi. Kristillisen Maranatha-järjestön rakentajat suorittivat muutostyöt talkootyönä.

 Vuoden 2012 viimeisenä päivänä koitti historiallinen hetki, kun Kasvisravintola Karpalo avasi ovensa juhlallisten avajaisten myötä. Katsotaanpa, miten asiakkaat ovat Karpaloa kommentoineet reilun puolen vuoden aikana:

 ”Karpalo on ainoa gourmetravintola Kuusamossa!”
”Olen jäänyt aivan koukkuun, enkä viitsi enää muualla syödäkään. Kun syö lounaan Karpalossa, ei tarvitse syödä illalla kotona mitään.”
” Ryhdyin kasvissyöjäksi Karpalon innoittamana! Karpalon avajaisten jälkeen en ole syönyt yhtään lihaa.”
"Tämän jälkeen kaikki muu ruoka onkin sitten roskaa!”
 
Kuulostaa herkulliselta, eikö? Reseptien suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa Karpalon oma kokki, jonka lahjakkuutta kiitellään vuolaasti. Valmistusaineissa suositaan lähiruokaa ja luomua, mutta ruokalistalla on myös eksoottisia aineksia kuten seitan. Tarjolla on toisinaan myös jälkiruokaa.

Oulun Etran tapaan Karpalo on aito vegaaniravintola. Etrasta poiketen Karpalon ruoka ei ole ravintotiheää, eli se ei ole laskennallisesti täysipainoista. Kaikesta päätellen maku ja täyttävyys ovat kuitenkin kohdallaan.

Vaikka Karpalosta tulisikin menestysresepti, varsinainen tarkoitus ei ole bisneksen tekeminen. Lähtökohtana on halu kannustaa ihmisiä kokonaisvaltaiseen ravitsemus- ja elämäntapamuutokseen. Karpalo-ravintolan rinnalla pyörii aktiivisesti terveysprojekti Karpalo, joka järjestää kursseja ja koulutuksia eri puolella Suomea. Tarjolla on kasvisruokaa, ravintotietoa ja valmennusta pysyvään elämäntaparemonttiin. 

Peruskoulutus kestää viisi päivää, jonka jälkeen osallistujat jatkavat ohjelmaa kotonaan viiden viikon ajan. Ohjelman tarkoituksena on vähentää osittain elämäntavoista johtuvia riskejä kuten ylipainoa, verenpainetta, korkeaa kolesterolia ja kohonneita sokeriarvoja. Osallistujia kannustetaan liikkumaan enemmän ja lisäämään kasvisten, marjojen, hedelmien, pähkinöiden, palkokasvien ja täysjyväviljan syömistä. Samalla pyritään vähentämään eläinperäistä ja pitkälle käsiteltyä ruokaa. Terveydentilan muutoksia seurataan muun muassa ottamalla verikokeet ohjelman alussa ja lopussa. Tietoa kursseista löytyy terveysprojektin nettisivuilta.
Kurssit ovat kuulemma olleet suosittuja, mutta eivät Karpalon oheishankkeet tähän lopu. Kesäkuussa Karpalon yhteyteen avattiin kirpputori, josta on tullut suosittu ihmisten kohtaamispaikka. Kirppis etsii kuulemma vapaaehtoistyöntekijöitä ruokapalkalla.

 Terveisiä myös kuusamolaisille lukijoille! Ja onneksi olkoon Karpalosta – siinä vasta kannustava esimerkki sitkeydestä ja idearikkaudesta!

 http://www.kasvisravintolakarpalo.fi

 http://www.terveysprojektikarpalo.fi

 http://paavohautala.blogspot.fi

Mielipidekirjoitus: Onko ruokavalio vain makuasia?

Lähetin sanomalehti Kalevaan mielipidekirjoituksen kesäkuum loppupuolella. Koska tekstiä ei ole tähän mennessä näkynyt lehdessä, julkaisenpa sen tässä! Kirjoitelkaa ihmiset sitkeästi vapaaseen sanaan kasvisruoan puolesta, vaikka tuloksia ei heti näkyisikään!

Onko ruokavalio vain makuasia?

Oulun kaupunginvaltuutettu Ari Matila (vihr.) jätti 17.6.2013 aloitteen, jonka mukaan valtuustossa pitäisi tarjota vain kasvisruokaa. Asian uutisointi Kalevassa herätti kiivaan yleisökeskustelun vyöryn. Päällimmäisenä oli pilkallisuus ja loukkaantuminen. Vain harva kasvisruoan vastustajista esitti faktaa tuekseen. Kommentit heijastavat yleistä suhtautumista: kaksi kolmasosaa suomalaisista ei näe minkäänlaista syytä kasvissyönnin suosimiseen.

Ruokaan halutaan suhtautua tunteella. Syöminen halutaan pitää makuasiana, josta keskusteleminen loukkaa yksilön oikeuksia. Kuitenkin ruokavalion terveydelliset ja ympäristövaikutukset ovat kiistattomat. Suomessa hiljattain vieraillut maailman terveysjärjestön WHO:n johtaja Margaret Chan piti ylensyöntiä kasvavana vitsauksena. WHO:n raporttien mukaan ylensyönti kuormittaa terveydenhuoltoa jo kehitysmaissakin, missä valtaosa väestöstä näkee nälkää.

Chanin mukaan epäterveellisten elintarvikkeiden kulutusta pitäisi ohjata samantapaisin keinoin kuin tupakointia. On maita, joissa 15% terveydenhuollon resursseista menee aikuisiän diabeteksen hoitoon. Ylipainon lisäksi taustalla on ravintoköyhä, pitkälle jalostettu ruoka. Margaret Chanin mukaan yhä useampi meistä on ylensyönyt mutta aliravittu.

Eläintuotanto nielee vettä ja energiaa moninkertaisesti verrattuna siihen, että samat ravintoaineet saataisiin kasviksista. Tukholman kansainvälisen vesi-instituutin tutkijat varoittavat, että eläintuotanto on viimeistään 40 vuoden kuluttua hylättävä, mikäli aiomme ruokkia maapallon väestön. Toivottavasti järki voittaa makuasiat jo aiemmin. Eläinkunnan tuotteissa ei ole mitään, mitä ei saisi tasapainoisesta kasvisruoasta, paitsi B12 -vitamiini. Eläinkunnan tuotteita karttavat adventistit kuuluvat maailman pitkäikäisimpään ja terveimpään väestöön. Vegaaniruoka vähentää elimistön happamuutta ja muuttaa suoliston bakteerikantaa terveyttä suosivaksi.

Entäpä makuasiat? Jokainen voi testata makunystyröitään vaikkapa herkuttelemalla Oulun ainoassa kasvisravintolassa. Etran kehittämä Nutriflow-ohjelmisto on takeena siitä, että kukin ateria sisältää kaiken tarvittavan – ilman turhia kaloreita. Ravintotiheää ruokaa tarjoava ruokapaikka on ainutlaatuinen koko maailmassa.

Kun Etran asiakkailta on kysytty perusteita vegaaniruokaan, etusijalla ovat terveys- ja makuasiat. Jos hyvä omatunto kiinnostaa, kasviksia voi suosia myös eettisillä perusteilla.

Kasvisruoka vastaan ravintotiheä vegaaniruoka

Jos alkaa kasvissyöjäksi, onko väliä millaista kasvisruokaa syö? Olen testannut asiaa vajaan vuoden, ja tulos on selvä, muttei imarteleva.

Aiemmin olin kasvispainotteinen sekasyöjä, eli söin maitoa, munaa ja jonkin verran lihaa. Elokuussa 2012 ryhdyin kasvisruokala Etran blogistiksi. Siitä eteenpäin noin nelisen kuukautta söin ravintotiheän aterian ainakin kerran päivässä. Noudatin vegaaniruokavaliota, eli jätin eläinkunnan tuotteet pois. Minulle tehtiin kehon koostumuksen mittaus alussa ja noin kuukauden kuluttua, ja vaikutus oli huomattava: nesteytys oli parempi, rasvan osuus pienempi ja lihasmassa suurempi. Impedanssi eli sähkövirralla mitattu vastus tuotti paremman tuloksen kuin aiemmin, vaikka se oli vieläkin kaukana ihanteellisesta. Paino ei ollut pudonnut.

Tämän lentävän lähdön jälkeen en itseäni mittauttanut, mutta koin itseni terveemmäksi ja tehokkaammaksi kuin aikaisemmin. Kaikista elämänlaatua haittavista oireista en päässyt eroon. Keskellä päivää iskevä väsymys vaivasi usein ja syy oli jokin muu kuin verensokerin heilahtelu. Pakkaskelien tultua astma alkoi haitata pyöräilyä ja Etralla lounastamista. Päätin pitää taukoa blogin pitämisessä. Vaihdoin opiskelupaikan kasvisruokaan, joka on lakto-ovo-vegetaarista ja huonoimmillaan pelkkää riisimössöä. Kotona söin yleensä vegaaniruokaa. Uutenavuotena lankesin herkkujen mässäilyyn ja ruokavalio repsahti siitä lähtien. Makeaa tuli pisteltyä selvästi enemmän kuin syyskaudella. Ehkä ravintoköyhempi lounas johti siihen, että päivällisellä söin yli tarpeen ja makeaa teki mieli.

Mitkä olivat fyysiset ja psyykkiset terveysvaikutukset? Jokatalvinen kaamosmasennus on minulle tosiasia, ja se varmasti vaivaa ruokavaliosta riippumatta. Talviväsymystä aiheuttaa sekin, että ulkoliikunta jää vähäiseksi astman takia. Tautien vastustuskyky oli kasvissyöjänä kuitenkin parempi kuin ennen. Sairastin pari flunssaa, mutta ne menivät nopeammin ohi. Hengitystietulehdukset eivät jääneet viikkokausiksi kytemään. Paremman vastustuskyvyn panen ehdottomasti kasvisruoan piikkiin. Kasvisruokahan madaltaa elimistön happamuustasoa ja vähentää infektioherkkyyttä.

Yritin pitää huolta ruokavalioni sisällöstä. Helmikuussa pidin ruokapäiväkirjaa ja ravintosisällöt laskettiin Nutri-Flowlla. Puutteita oli jonkin verran. Ajattelin, että näillä pärjätään. Energiatasoni kohentamiseksi aloitin Eila Maunun suositteleman ”hormonijumpan” – viisi yksinkertaista voimisteluliikettä, jotka tunnetaan myös tiibetiläisen aamuvoimistelun nimellä. Lihaskunto koheni, mutta virkistymisen tunne jäi hetkittäiseksi.

Merkittävimmän avun sain kun tutustuin Alexander-tekniikkaan. Kyseessä on menetelmä, jonka avulla opetellaan käyttämään kehoa tasapainoisemmin ja vapaudutaan ylimääräisistä lihasjännityksistä. Lähes jokainen aikuinen kantaa kehossaan tavaksi tulleita kroonisia jännityksiä, jotka ilmenevät huonona ryhtinä, kipuina, kolotuksina ja yleisenä uupumuksena. 

Itse opin päästämään irti kroonisista kaulan, kylkien ja vatsalihasten jännityksistä ja opin käyttämään hengittäessä koko keuhkojen kapasiteettia. Ensimmäistä kertaa vuosiin tunsin, että sain riittävästi happea! Oli kuin rautavyö olisi hävinnyt kylkieni ympäriltä! Ymmärsin eläneeni vuosikaudet huonolla hapetuksella - eipä ihme että väsytti. Ihmettelen, että edes laulunopettajani eivät olleet kiinnittäneet asiaan huomiota. 

Tunsin oloni niin hyväksi, että saatoin vähentää kroonisen sairauden lääkitystä. Sen myötä pääsin eroon keskellä päivää iskevistä väsymyskohtauksista. Lääkkeethän aina kuormittavat maksaa ja munuaisia ja aiheuttavat sivuoireenaan väsymystä. Astmalääkkeitäkään en juuri tarvinnut. Siitepölykausi meni ohi lähes oireettomasti, mitä ei ollut tapahtunut vuosiin.

Kesäkuun tullen tunsin itseni varsin hyvävointiseksi. Sitten Eila pyysi minua jälleen jatkamaan blogin pitoa. Mikäs siinä, kun palkkana on Etran erinomainen ruoka! Kehon koostumus oli tietenkin syytä mitata. Siinäpä odottikin yllätys.

Yllätys ei ollut se, että paino oli noussut. Tässä iässä jokainen suklaapala näkyy vyötäröllä. Yllätys oli se, että kehon koostumus oli kaikenkaikkiaan huonompi kuin vuosi sitten, jolloin aloitin! Sain niellä ylpeyteni ja todeta, ettei itsetehty kasvisruoka ja koulun tarjoama muna-maito-hiilihydraattimössö olleet pitäneet kehoani kuosissa. Kehno kasvisruoka oli jättänyt kehoni jopa huonompaan jamaan kuin aikaisempi sekaruoka! Parempi vastustuskyky on kuitenkin fakta, joka ei näy kehon koostumuksen mittauksessa. Eläinkunnan tuotteiden hylkääminen on joka tapauksessa kannattanut.

Mitä tästä pitäisi tuumata? Ainakin sen, ettei kasvisruoalla automaattisesti hoikistu. Päinvastoin, kehno kasvisruoka sisältää paljon tyhjiä kaloreita. (Jos jää koukkuun sellaisiin vegaaniherkkuihin kuin pähkinävoi, niin varmasti lihoo!) Proteiinien saantiin pitää myös kiinnittää huomiota. Lihasmassa hiipuu, jos proteiinia puuttuu. Lisäksi kokeilusta voidaan päätellä, ettei ruokavalio ratkaise kaikkia terveysongelmiamme. Ei ainakaan lyhyellä tähtäimellä. Kehoamme kuormittavat paljon muutkin asiat kuin huono ravinto. Kehoa pitää opetella käyttämään oikein samalla, kun etsii sille oikeaa polttoainetta.

Katsotaanpa siis mitä tapahtuu, kun ravintotiheä dieettini etenee! Kuinka pian kehon koostumus paranee, kun syön Etrassa joka päivä lounaan tai päivällisen, tai kotona Etran pakasteaterian? Nyt kun kokeilua on takana kaksi viikkoa, on makean himo jo heikentynyt. Huonoa ravitsemustilaa ei enää tarvitse kompensoida napostelulla.

Pysytään linjoilla!

Poliittisesti epäkorrektia ravintotiedettä – kurkistus 1900 -luvun alkuun

Kun verrataan eri tieteenalojen vaikutusta yleiseen elämänmenoon, ravintotiede on vaikuttanut yleiseen elämänmenoon melko voimattomasti. Vertailun vuoksi: jokainen haluaa tehokkaan ja luotettavan auton ja siihen oikeanlaista bensaa. Oma kehomme saa sen sijaan käydä sellaisella polttoaineella, josta on järki kaukana. Puhumattakaan siitä, että ruokavaliomme olisi tieteellisesti testattu tai annosteltu. Lääkkeiden ja lisäravinteiden popsiminen on sen sijaan ok, jos ruokatottumuksista ei tarvitse luopua.

Lääketiede on ihmeen piittaamaton siitä, millainen ravinto virtaa kehomme läpi. Katselin eilen dokumenttia tytöstä, jolla on vaikea synnynnäinen vamma, munuaissiirre ja suolistoavanne. Hänen elämänsä oli jatkuvaa leikkauksissa ja tarkastuksissa käymistä. Silti vaikutti, että perhe eli pelkällä pizzalla ja kokiksella. Vanhemmat olivat lihavia, mutta tyttö kaikista lihavin. Lääkärit kai pitivät perheen ruokavaliota yksityisasiana.

Syöminen menee jotenkin niin syvälle ihmisen tunteisiin, että siihen puuttuminen tuntuu pyhäinhäväistykseltä. Etenkin jos on kyse perinne- tai mieliruoista. Ravintotieteen pioneeri Joseph Goldberger herätti kollegoissaan samanlaista pilkkaa ja vastustusta, jota nykyään esimerkiksi veganismi saa osakseen. Vielä vuonna 1914 oli käsittämätön ajatus, että hyvältä maistuva ruoka voisi sairastuttaa.

Joseph Goldberger oli unkarilaissiirtolaisten poika, jota pelkkä lääkärinura ei tyydyttänyt. Hän siirtyi USA:n kansanterveyslaitoksen tutkijaksi ja teki merkittäviä löytöjä tuhkarokon ja lavantaudin voittamiseksi. Mississipin alueella riehui pellagra-niminen kansantauti, joka alkoi ihottumalla ja johti hermoston vaurioitumiseen ja usein kuolemaan. Tiedeyhteisö oli varma, että myös pellagra oli tarttuva epidemia. Goldberger lähetettiin selvittämään asiaa. Hänestä oli outoa, että sairaaloiden työntekijät eivät koskaan sairastuneet. Pellagran täytyi johtua ruokavaliosta. Etelävaltioiden työväestö eli lähinnä maissilla.

Vuosisadan alussa tutkimukset tehtiin suoraan ihmisillä. Goldberger pani joukon vankeja ja lastenkotilapsia maissipohjaiselle dieetille. Viiden kuukauden päästä lähes kaikissa näkyivät pellagran oireet.

Tiedeyhteisö ei kuitenkaan vakuuttunut. Sanomalehdistö pilkkasi. Goldberger oli helppoheikki, siirtolaisen poika ja vielä juutalainenkin! Rokotteet olivat päivän sana, ja Goldbergerin piti vain etsiä virus.

Goldberger päätti kasata kiistattomat todisteet. Hän uhrasi itsensä, vaimonsa ja useat kollegansa koehenkilöiksi. He ruiskuttivat itseensä pellagrapotilaiden sylkeä, verta ja jopa söivät heidän ulosteestaan tehtyjä kapseleita. Ihme kyllä, kenenkään terveys ei horjunut. Goldberger sai vahvan näytön siitä, että pellagra ei ollut tartuntatauti. Osa tiedeyhteisöstä hurrasi ja esitti Goldbergerille Nobelin palkintoa. Sitkeimmät vastustajat epäilivät yhä.

Molekyylibiologian puuttuessa oli vaikea selvittää, mikä maissipohjaisessa ruoassa sairastutti. Oli kuitenkin selvää, että lihaa, maitoa ja kasviksia säännöllisesti syövä väestö ei sairastunut. Kansanterveyden parantamiseen ei näkynyt muuta keinoa kuin köyhyyden voittaminen ja monipuolisempi ruoka. Turha sanoakaan, ettei taistelu köyhyyttä vastaan kiinnostanut työnantajia eikä poliittisia vallanpitäjiä. Katovuoden koittaessa Goldberger ennusti pellegraepidemiaa ja osui oikeaan. Samalla hän jatkoi ”puuttuvan tekijän” etsimistä; täsmälääke tulisi halvemmaksi ja saisi enemmän kannatusta kuin sosiaalinen reformi. Läpimurto tapahtui, kun hän 20-luvulla havaitsi panimohiivan olevan tehokas lääke pellegran oireisiin. Sitä Goldberger ei kuitenkaan ehtinyt selvittää, mikä ainesosa hiivassa tehosi, sillä hän kuoli syöpään 1929.

1930-luvulla selvisi, että Goldbergerin etsimä aine oli B-vitamiini nimeltä niasiini. Niasiinia opittiin valmistamaan teollisesti ja sitä alettiin lisätä vehnäjauhojen lisäaineeksi. Konservatiivisissa etelävaltioissa kiistely ei kuitenkaan loppunut lääkkeen keksimiseen, vaan vastustus oli kiivasta vielä 1940-luvulla. Olisi pitänyt tunnustaa, että kansan oloissa oli jotain vikaa! Kaikille työläisten terveyden koheneminen ei ollut oman edun mukaista. (Vertailun vuoksi; eläinten oikeuksista puhuminen ei ole lihansyöjien edun mukaista.) Hyvä uutinen on, että nykyään pellagra on lähes voitettu sairaus.

Usein mietityttää monien sokea usko tieteen puolueettomuuteen. Mistä johtuu, että joihinkin tutkimuskohteisiin satsataan miljoonia, kun taas toiset kitkuttavat tieteen marginaalissa? Ravintotiedekään ei ole tästä vapaa. Maito-, liha- ja kalateollisuuden edustajat ovat masinoineet tutkija-armeijoita todistamaan, että nämä tuotteet ovat ihmiselle välttämättömiä. Kasvisten hyödyt toki tunnustetaan, mutta vegaaniravinnon tutkimus on jäänyt mopen osaan.

Pikkuhiljaa on kuitenkin ylittänyt uutiskynnyksen se fakta, että suuri joukko eläintuotteita karttavia ihmisiä elää ja porskuttaa pitempään ja terveempinä kuin sekaruoalla eläjät. Loma Lindan yliopistossa Kaliforniassa on tutkittu vegaaniruokaa syöviä adventisteja jo vuosikymmeniä. Näyttöä on siis siitä, miten vegaaniravinto vaikuttaa koko elinkaaren ajan.

Vaikka tiede on kaikkea muuta kuin demokraattinen järjestelmä, niin tieteellinen pätevyys lopulta voittaa. Totuus voittaa. Vaikka se olisikin sosiaalisesti ja poliittisesti epäkorrekti, niin kuin Goldbergerin tapauksessa.

Lisää Joseph Goldbergeristä: http://history.nih.gov/exhibits/goldberger/index.html

Tutkimustietoa vegaaniruokavaliosta englanniksi:

http://www.llu.edu/allied-health/nutrition/links.page

Uutinen lihattoman ruokavalion eduista:

http://yle.fi/uutiset/tutkimus_punaista_lihaa_valttavat_elavat_lihansyojia_pidempaan/6691970

Vegaaniruoan terveyshyötyjä suomeksi:

http://www.vegaaniliitto.fi/luentopaketti/luento6.html

Terveys – oikeus vai velvollisuus?

Meillä kaikilla on oikeus hyvään elämään. Näin vakuuttaa ihmisoikeusjulistus ja kosmetiikkafirma: Because I’m worth of it! Meillä on oikeus elää, nauttia elämästä ja hyvästä palvelusta silloin, kun meillä menee hyvin, ja myös silloin, kun menee huonommin. Hyvä ruoka on osa hyvää elämää.

Laman myötä on alettu kannustaa taas säästämiseen. Ei pidä elää yli varojensa ja ottaa turhia riskejä vaan sijoittaa asioihin, jotka säästävät itsensä takaisin pitkällä tähtäimellä. Paljon on puhuttu siitä, että esimerkiksi lastensuojelua ei pidä supistaa vaan pikemminkin lisätä, koska se ehkäisee syrjäytymistä tulevaisuudessa. Ennaltaehkäisy on viisautta ja vastuullisen yhteiskunnan velvollisuus. Riskienhallinta on yritysmaailmassakin päivän sana.

Ihmisten ruokatottumukset ovat kuitenkin pyhä asia, johon politiikka ei ole vielä rohjennut kajota. Yleinen ajattelutapa kuuluu, että ihmisellä on oikeus syödä ja juoda mitä mieli tekee ja miten paljon tahansa rahojensa vastineeksi. Markettien valikoima on käsittämätön; makeita ja suolaisia houkutuksia on joka makuun ja joka kukkarolle. Hyllyt pullistelevat gourmetherkkuja, jotka on lennätetty juuri meidän ruokapöytäämme ympäri maailmaa. Yhteiskunta hokee: syö ja juo, mies nainen, syö niin paljon kuin haluat ja pidä ruokabisnes pyörimässä! Because you’re worth it! Elät arvoistasi elämää, kun saat tyydyttää kaikki mielihalusi välittömästi. Elämme kuin roomalaisissa pidoissa 24/7.

Samaan aikaan poliitikot ja kansa parkuvat, että mistä varat kasvavan vanhusväestön hoitoon. Vanhusten määrä kasvaa, koska tehostuneen sairaanhoidon (oireiden hoidon) vuoksi pysymme hengissä entistä pidempään. Terveydenhoidon (ennaltaehkäisevän hoidon) alennustilan vuoksi elämäntapasairaudet kuitenkin lisääntyvät länsimaissa koko ajan. Pidetään itsestään selvänä ja väistämättömänä, että laitoshoidettavien vanhusten määrä kasvaa. Omaa itseä ei tietenkään, ei missään nimessä, haluta kuvitella vuosikausiksi sairaalasänkyyn. Mutta jostain kummasta ne rapakuntoiset vanhukset sitten tulevat.

Tässä kohtaa pitäisi hälytyskellojen soida. Miten niin vanhuus tarkoittaa aina huonokuntoisuutta? Ovatko teräsmummot ja -vaarit sattumalta hyväkuntoisia? Voimmeko tehdä jotain nyt, että estäisimme huonokuntoisen vanhuuden ja saisimme sairauksille altistavat geenimme kuriin? Olisiko meillä jopa velvollisuus tehdä elämäntavoillemme jotain nyt, että emme jatkossa olisi yhteiskunnalle ja itsellemme taakka?

Diabeteksen kustannukset vuonna 2007 yhteiskunnalle olivat 1 350 miljoonaa euroa. Sairaus lisääntyy räjähdysmäisesti ja on yhteydessä lihavuuteen ja liikkumattomuuteen. Syöpä on myös elämäntapasairaus, sillä terveellisemmän ruokavalion kulttuureissa sitä esiintyy selvästi vähemmän. Alkoholista koituneet haitat ovat viisinkertaistuneet 20 vuoden aikana. Vuonna 2010 alkoholi aiheuttaa yhteiskunnalle lähes miljardin euron kustannukset. Entäs tupakka? Sen vuoksi Suomessa kuolee vuosittain jopa 6 000 ihmistä, pidetään1,2 miljoonaa sairauspoissaolopäivää ja käydään 600 000 kertaa lääkärissä. Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Itse aiheutettujen sairauksien kulut ovat paljon isommat kuin närkästystä herättäneet Kreikan tukipaketit.

Kun puhutaan terveydenhuollon tehokkuudesta tai vanhustenhoidon laadusta, pitäisi puhkaista hyssyttelyn kupla ja kysyä, että mikä ton kasvavien sairauskulujen pohjimmainen syy. Meidän on vaikea pohtia omaa osuuttamme siihen, jos sairastumme. Ja kuitenkin, miksi meillä olisi oikeus elää epäterveellistä elämää ja sitten vaatia yhteiskunnan hoitamaan meidät? Miksi terveistä elämäntavoista puhuminen on heti syyllistämistä? Eikö meillä ole mitään velvollisuutta pitää itsestämme huolta, ja kantaa vastuu elämäntavoistamme?

Ehkä syy siihen, miksei holtittomasta terveyden vaarantamisesta sakoteta, laiteta pakkohoitoon tai edes käännytetä yhteispäivystyksen ovelta, on se, että epäterveesti elävät niin rikkaat kuin köyhät, syrjäytyneet kuin päättäjät. Lisäksi mässäily on miljardibisnes. Mielihalujen ruokkimisesta hyötyy iso raha samalla, kun se vaarantaa miljoonien elämän. Sokeri ja rasva ovat voimakasta riippuvuutta aiheuttavia aineita, mutta huumeiksi niitä tuskin onnistutaan luokittelemaan.

Viime viikolla oli Kalevassa uutinen, jossa kerrottiin raskausdiabeteksen hälyttävästä lisääntymisestä. Naiset katsovat oikeudekseen herkutella mielin määrin raskausaikana. Osa odottajista ei ota kuuleviin korviinsa, että korkea verensokeri ei ole syntyvälle lapselle hyväksi. Huomautukset liiallisesta painon noususta he kokevat syyllistämisenä ja haluavat kiukuspäissään vaihtaa neuvolaa. ”Meillä on entistä enemmän entistä itsekkäämpiä aikuisia”, väitti uutisessa haastateltu terveydenhoitaja Etelä-Pohjanmaalta. Hänen mukaansa osa äideistä ei ota omasta ja lastensa terveydestä minkäänlaista vastuuta. Jos jo odotusaikana on näin, niin mitenkähän jatkossa?

Elämme yhteiskunnassa, jossa yksilöllä on paljon oikeuksia mutta vähemmän velvollisuuksia. Luonnollinen ihminen on luonnostaan aina itsekäs ja kaihtaa vastuun ottamista. Kristinuskon sanastossa luonnollisella ihmisellä tarkoitetaan ihmistä, joka ei ole alistanut tahtoaan Jumalan tahtoon.

Luonnolliselle ihmiselle on täysin vieras ajatus, että emme saisi itse määrätä kehostamme. Kristinuskon näkökulmasta keho on kuitenkin annettu meille lahjaksi, kuten koko luomakunta, jotta me hyödyntäisimme ja varjelisimme sitä. Lihallisten mielihalujen kuten ylensyönnin torjuminen ei ole pelkkä hengellinen harjoitus, vaan hyväksi myös fysiikalle. Sitä paitsi terveestä mielestä kehosta on ihan arkisessa työnteossakin enemmän iloa ja hyötyä.

Lainataanpa Paavali-nimistä elämäntapakonsulttia 1. korinttolaiskirjeestä, teoksesta nimeltä Raamattu: 

"Kaikki on minulle luvallista" -- mutta kaikki ei ole hyödyksi. "Kaikki on minulle luvallista" -- mutta en saa antaa minkään hallita itseäni. Ruoka on vatsaa ja vatsa ruokaa varten, ja Jumala on tekevä molemmat tarpeettomiksi. Mutta ruumis ei ole siveettömyyttä vaan Herraa varten, ja Herra on ruumiinkin valtias.

Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa!

Asiakkaan ääni kuuluviin

Kasvisruokala Etran 10-vuotiskekkereiden kunniaksi tehty asiakaskysely sai suuren suosion – kiitos kaikille vastanneille! Nekin jotka eivät ehtineet vastata, voivat toki antaa palautetta vaikka kommentoimalla tätä blogia. ”Emme ole koskaan saaneet palautetta näin paljon”, kiitteli Etran toiminnanjohtaja Terho Heiskanen.

Pöytiin jaettuun kyselyyn vastasi viikon aikana 48 vastaajaa. Siinä kysyttiin syitä Etrassa syömiseen, syöntikertojen tiheyttä, ja mitkä tekijät saisivat käymään useammin. Lisäksi kysyttiin vastaajan ruokavaliota, kiinnostusta käyttää kauppahallin myymälän palveluja sekä Etran ruoan havaittuja terveysvaikutuksia. Lopuksi kysyttiin tietävätkö vastaajat, mitä Etran ruokasuunnittelun taustalla oleva ravintotiheys tarkoittaa, ja pyydettiin mielipiteitä toiminnan kehittämiseen.

Tässäpä alustava yhteenveto kyselyn tuloksista! Seuraavassa blogissa paljastan, mitä aineistosta saa irti tilastotieteen menetelmin. Eräs tilastotieteen ammattilainen on lupautunut auttamaan. Mutta nämä tulokset siis ensi alkuun:

Kyselyn perusteella Etran asiakkaat ovat varsin uskollisia. 22% prosenttia vastanneista käy syömässä 3-5 kertaa viikossa ja 46% kerran tai kaksi viikoittain. Harvemmin käyvistäkin moni pahoitteli, ettei pystynyt käymään useammin.

Ylivoimainen enemmistö Etrassa kävijöistä, kaksi kolmasosaa, on kaikkiruokaisia. Puolet ilmoitti olevansa enimmäkseen kasvisruoan syöjiä, ja 25% (lähes) vegaaneja. (joihinkin lomakkeisiin oli vastannut useampi henkilö, mistä johtuen prosenttimäärä on tässä kohtaa yli 100) 

Mitä ruokavalioiden jakauma merkitsee Etran kehittämisen kannalta? Tulisiko vegaaniruokaa markkinoida vaihtoehtona liha-aterialle, vai korostaa kokonaan vegaaniruokavalioon siirtymisen hyötyjä? Molemmat näistä näyttävät kiinnostavan asiakaskuntaa.

Etraan tullaan lähes aina terveellisen kasvisruoan perässä. Tätä korosti 81% vastaajista. Kaksi kolmasosaa eli 67% kehui Etran ruokia maukkaiksi. ”Älyttömän herkkua!” ”Rakkaudella tehty,” kuuluivat kommentit. Hyvä maku ja terveellisyys siis yhdistyivät vastaajien mielestä onnistuneesti. Kuusi vastaajaa halusi erikseen kiittää kokkien ammattitaitoa.

Ilmapiirin, ystävällisen palvelun ja tuttavien tapaamisen mainitsi lähes neljäsosa vastaajista. ”Palvelu on mahtavaa!” iloitsi eräs. Toisille ratkaisevia olivat käytännön seikat: sijainti kodin tai työpaikan lähellä tai parkkipaikkojen saatavuus mainittiin 13% vastauksissa.

Kaksi vastaajaa mainitsi käyvänsä Etrassa vaihtelun vuoksi; molemmat heistä söivät normaalisti sekaruokaa. Muutama mainitsi Etran vetonaulaksi leivän, teen, salaatit tai myymälän.

Varallisuuserot vaikuttavat Etrankin asiakaskunnassa. 15% piti Etraa edullisena lounaspaikkana. Toisaalta lähes yhtä moni uskoi käyvänsä useammin, jos hintoja laskettaisiin. Alle kahden euron opiskelijaruokaan verrattuna Etran lounas on kallis.

Siinä mikä houkuttaisi käymään useammin, mielipiteet jakaantuivat. 6% kaipasi vaihtuvampaa ruokalistaa tai enemmän omia herkkuruokiaan, kuten kasvismakaronilaatikkoa ja pihvejä. Toisaalta yhtä moni perusteli Etrassa käymistään monipuolisella ruokalistalla. Mausteet olivat selvästi makuasia: yksi vaati pippuria ruoasta pois, kun taas toinen vaati sitä lisää. Pidempää ja lauantai-aukioloa kaipasi muutama.

Kolme neljäsosaa eli 36 vastaajaa kommentoi havaitsemiaan Etran ruoan/vegaaniruoan terveysvaikutuksia. Ahkerat Etrassa ruokailijat vastasivat tähän kysymykseen innokkaasti, muut jättivät yleensä vastaamatta. Tästä voinee päätellä, että mikäli vegaaniruokaa syö vain silloin tällöin, terveyshyötyjäkään ei synny.

Millaisia terveyshyötyjä sitten mainittiin? 45% vastanneista kertoi, että Etran ruoista tulee kevyt olo, ne pitävät painon kurissa tai auttavat laihduttamaan. Yhtä moni mainitsi, että vegaaniruoka auttaa jaksamaan, antaa energiaa ja pitää nälän hyvin loitolla. Kolmasosa kertoi fyysisen terveytensä kohentuneen, esimerkiksi kolesteroliarvojen parantuneen. ”Sairaudet pysyvät poissa!” kehui eräs vastaaja. Henkisestä hyvinvoinnista ja hyvästä mielestä mainitsi 31% vastaajista. Kaksi vastaajaa ei ollut huomannut terveysvaikutuksia Etran myötä – tosin molemmat olivat olleet vegaaneja jo kymmeniä vuosia. Yksi ahkera Etran kävijä ei ollut huomannut terveysmuutoksia. Toki tämäkin on mahdollista; ruokavalio ei aina paranna.

Mitä on ravintotiheys? Tästä jonkinlainen käsitys oli lähes puolella vastaajista. Toinen puoli ei tiennyt asiasta mitään, tai halusi tietää lisää. Tässäpä siis selvä tiedontarve! Kuusi vastaajaa ilmoitti haluavansa ravintotiheyteen liittyville kursseille ja muutama toivoi esitteitä ja nettiaineistoa asiasta. (Taidanpa itsekin ottaa vaarin asiasta ja laatia muutaman esitteen yhdessä Etran väen kanssa.)

Eräs asiakas määritteli ravintotiheyden valloittavasti: ”Siinä on oikeassa suhteessa vitamiinit ja kivennäiset ja tietenkin bioenergiaa, kun on rakkaudella valmistettu.”

Kyselyn lopuksi asiakkailla oli tilaisuus esittää ehdotuksia Etran palvelujen kehittämiseen. Tasavahva kärkikolmikko on tässä: Täytekakkua, leivonnaisia ja jälkiruokaa tarjolle lisämaksusta! Lisää mausteita, reseptikokeiluja ja etnisiä ruokia! Rauhallisempi ruokailutila ja meluisat kylmälaitteet pois! Kukin ehdotus keräsi10% kannatuksen. Etran asiakkaiden joukossa siis löytyy sekä makeannälkäisiä että makuelämysten etsijöitä – keittiö vastatkoon haasteeseen! Tilanahtauden vuoksi kylmälaitteiden siirto on näistä ehdotuksista vaikein toteuttaa. Tehokas äänieristyskin on huomattava kustannuserä. Miten olisi keräys tämän asian puolesta?

Toisaalta moni vastaaja on Etraan täysin tyytyväinen - 10% vastaajista piti palveluja mainioina nykyisellään. ”Ihanaa, että on tällaistakin ravintola-ajattelua!” totesi eräs. 10% vastaajista kaipasi lisää tiedotusta, kursseja ja yhteistyötä ravintotiheyteen liittyen. Eräs toivoi, että Etra ehdottaisi yhteistyötä oppilaitosten kanssa. Olisikin jo aika saada opiskelijaruokaloihin vegaaniruokaa.

Yksittäisiä parannusehdotuksia sateli monenlaisia. Lisää kotimaisuutta ja luomua, vähemmän soijaa, sokeria, suolaa ja mausteita. Kahvia ja pakuriteetä. Ruokakulttuuriin liittyviä teemapäiviä, vaihtelua, myymälän valikoiman laajentamista ja aukiolon pidentämistä toivoi muutama, samoin hintojen alentamista. Eräs kaipasi take-away –mahdollisuutta ja kotiinkuljetusta. (Tiedoksi, että viimeksi mainitut palvelut ovatkin jo olemassa. Etran lounaan saa mukaansa purkkiin ja sen saa tilattua myös kotiinsa tai työpaikalle lisämaksua vastaan.)

Kaikkia ehdotuksia lienee vaikea toteuttaa, kun resurssit ovat rajalliset. Toisaalta makuasioissa ihmisten mieltymykset ovat ristiriitaiset. Kaiken kaikkiaan Etran kantava ajatus, ravintotiheä vegaaniruoka, tuntuu kuitenkin löytäneen uskolliset asiakkaansa. Satunnaiskävijöiden houkuttelu onkin sitten oma haasteensa.

Aloittakaamme laittamalla täytekakkua pöytään!

PS. Tulkaapa katsomaan myös Etran uudistunutta myymälää. 

Vegaaniruoka kärsii huonosta imagosta

”Tämä on niin pahaa, että tämän täytyy olla terveellistä.” Kuulostaako tutulta?

Entäs tämä: ”Kerman kera siitä saa kaksin verroin parempaa. Voilla leivottu. Lihaa säästämättä, laadusta tinkimättä.”

Voiko herkullista ruokaa olla ilman voita, sokeria, suolaa, juustoa ja kermaa? Tarkoittaako terveellisyys sitä, että ruoasta puuttuu maku? Terveysintoilija ei saa edes paistaa, saati käristää aineksia, joka lisäisi aromia ruokaan.

Jos ihmisten mielikuva terveellisestä sekaruoasta on mauton, hajuton ja väritön, niin mietipä mikä imago on kasvisruoalla! Kasvissyöjät ovat viherpiipertäjiä, hippejä ja posket lommolla kuijottajia. Lihansyöjän mielestä kasvissyönti merkitsee sitä, että karsii elämästä kaiken kivan. Yhdenkin kasvisaterian nauttimista vastustetaan ankarasti. Salaattia on sentään opittu sietämään ruoan lisäkkeenä, mutta makkaransyöjien kouluttaminen siihen on vienyt vuosikymmeniä. Se että ryhtyisi pupun ruoalle KOKONAAN ei tulisi kuuloonkaan.

Okei, kasvisruoka on vaihtoehto - se Suomessa nykyisin ymmärretään. Ainakin nuorta väestöä palvelevissa ruokaloissa voi aina tilata kasvisruoan. Mutta menepä kysymään vegaaniruokaa, niin jo menee sormi suuhun. Millainen askeetikko tai terveysterroristi voi haluta ruokaa, jossa ei saa edes olla maitotuotteita? Pitääkö hänelle tarjota lautasellinen keitettyjä sekavihanneksia?

Keskivertosekasyöjälle vegaaniruoka on asketismin huippu. Ruokaa, josta on karsittu kaikki maku. Ja vaikka kuinka selittäisi, että tasapainoisesta vegaaniruoasta saa tarpeeksi proteiinia ja kaikki ravintoaineet (B12-vitamiinia lukuunottamatta) niin lihansyöjät eivät usko. Elintarviketeollisuuden propaganda on saanut läpi viestinsä, jonka mukaan kalsium on saatava juuri maidosta ja proteiini lihasta. Näin luulevat monet lääkäritkin, vaikka näyttöä vegaanisen ruokavalion terveellisyydestä on vuosikymmenien ajalta.

Hesarin toimittaja Anu Silfverberg on kirjoittanut vegaaniruoan huonosta markkinoinnista. Hänen mielestään hyvinvoivia ihmisiä ei kiinnosta vetoaminen terveellisyyteen. Tai jos kiinnostaakin, lopullisen valinnan ratkaisee tunne. Hänen mukaansa ihmiset etsivät ruoasta ennen kaikkea elämyksiä. Jos mennään ulos syömään, halutaan herkullisen ruoan ohella viihtyisää ympäristöä ja hyvää palvelua.  Jos ravintola ei pysty tarjoamaan koko elämyspakettia, se ei vedä. Edullinen hintakaan ei peitä elämyksellisyyden puutetta.

Vegaaniliitto on selvästikin tiedostanut, että pelkkä terveysvalistus ei uppoa valtavirtaan, eikä myöskään vetoaminen eläinten oikeuksiin. Ihmisten mielikuviin halutaan nyt vaikuttaa herkkukampanjalla. Halutaan todistaa, ettei vegaanina tarvitse luopua suklaasta, jäätelöstä eikä rasvaa tihkuvista leivoksista. Näitä herkkuja maistatetaan ihmisille monenlaisissa tapahtumissa. Myös Vegaia-lehden sivut pursuavat vegaanisia leivonnaisia ja käristettyjä makupommeja. Moni yllättyy, että eläinkunnan tuotteet voidaan korvata kasviperäisillä ja saada silti aikaan makuhermoja hivelevä lopputulos. Eikä tämä edes rasita kukkaroa. Jos vegaanileivonnaisilla saa suun makeaksi ja rinnukset rasvaisiksi, ei se taida niin askeettista ollakaan.

Näinkö tässä kävikin, että vegaaniruokaa markkinoidaan terveyden kustannuksella? Eikö tyhjien kaloreiden karsiminen kiinnostakaan vegaaneja? Kyllä – vegaaniruokakin voi olla epäterveellistä, jos makua haluaa nimenomaan sokerista, rasvasta ja paistamisesta. Jotkut vegaanit ovat lihavia. Toiset hankkivat itselleen puutostauteja syömällä yksipuolisesti. Vegaaniruoka ei ole automaattisesti terveellistä. Vegaaniruoan markkinoiminen terveellisyydellä ei siis ole automaattisesti totta.

Miten vegaaniruoalla voitaisiin vedota ihmisten elämyshakuisuuteen ja samalla pitää terveellisyydestä kiinni? Miten veganismille saataisiin parempi ja houkuttelevampi imago, josta puuttuisi saarnaamisen sävy? Tässä vegaaniravintoloilla ja aatteen puolestapuhujilla on miettimisen paikka.

Ensimmäinen askel on maukas ruoka, joka on myös hyvän näköistä. Jos ruoka samanlaista arkista riisi-papumössöä, jota kotona laitetaan kyllästymiseen asti, niin ei siitä enää viitsi maksaa ravintolassa. Rohkea mausteiden ja tuoreyrttien käyttö tekisi säväyksen, sillä niitä ei raaski yleensä kotiin ostaa. Ruukullinen korianteria tai salviaa ei varmasti toisi ruokalaruoalle liikaa hintaa.

Mutta tämäkään ei vielä riitä. Meluisassa ja hallimaisessa ruokalassa syödään vain käytännön pakosta. Niitä ihmisiä on paljon, jotka aikataulun salliessa lähtevät työ- tai opiskelupaikalta kotiin syömään, koska siellä saa olla rauhassa ja hiljaa. Levoton ympäristö voi pilata nautittavankin aterian.

Kasvisruokala Etran johtoajatuksena on terveellisyys, mutta elämyspuolessa olisi vielä parantamisen varaa.  Itse tekisin mitä vain, jos saisin jyrisevät pakastimet ruokasalista pois. Eikö edes äänieristys olisi mahdollinen?!

Ystävät hyvät, olemme kaikki vegaaniruoan puolella, ja toivomme Etran toiminnalle kasvua ja menestystä. Kävisitkö Sinä Etralla useammin syömässä, jos saisit terveellisyyden ohella jotakin muuta samaan elämyspakettiin?