Vegaaniruoka kärsii huonosta imagosta

”Tämä on niin pahaa, että tämän täytyy olla terveellistä.” Kuulostaako tutulta?

Entäs tämä: ”Kerman kera siitä saa kaksin verroin parempaa. Voilla leivottu. Lihaa säästämättä, laadusta tinkimättä.”

Voiko herkullista ruokaa olla ilman voita, sokeria, suolaa, juustoa ja kermaa? Tarkoittaako terveellisyys sitä, että ruoasta puuttuu maku? Terveysintoilija ei saa edes paistaa, saati käristää aineksia, joka lisäisi aromia ruokaan.

Jos ihmisten mielikuva terveellisestä sekaruoasta on mauton, hajuton ja väritön, niin mietipä mikä imago on kasvisruoalla! Kasvissyöjät ovat viherpiipertäjiä, hippejä ja posket lommolla kuijottajia. Lihansyöjän mielestä kasvissyönti merkitsee sitä, että karsii elämästä kaiken kivan. Yhdenkin kasvisaterian nauttimista vastustetaan ankarasti. Salaattia on sentään opittu sietämään ruoan lisäkkeenä, mutta makkaransyöjien kouluttaminen siihen on vienyt vuosikymmeniä. Se että ryhtyisi pupun ruoalle KOKONAAN ei tulisi kuuloonkaan.

Okei, kasvisruoka on vaihtoehto - se Suomessa nykyisin ymmärretään. Ainakin nuorta väestöä palvelevissa ruokaloissa voi aina tilata kasvisruoan. Mutta menepä kysymään vegaaniruokaa, niin jo menee sormi suuhun. Millainen askeetikko tai terveysterroristi voi haluta ruokaa, jossa ei saa edes olla maitotuotteita? Pitääkö hänelle tarjota lautasellinen keitettyjä sekavihanneksia?

Keskivertosekasyöjälle vegaaniruoka on asketismin huippu. Ruokaa, josta on karsittu kaikki maku. Ja vaikka kuinka selittäisi, että tasapainoisesta vegaaniruoasta saa tarpeeksi proteiinia ja kaikki ravintoaineet (B12-vitamiinia lukuunottamatta) niin lihansyöjät eivät usko. Elintarviketeollisuuden propaganda on saanut läpi viestinsä, jonka mukaan kalsium on saatava juuri maidosta ja proteiini lihasta. Näin luulevat monet lääkäritkin, vaikka näyttöä vegaanisen ruokavalion terveellisyydestä on vuosikymmenien ajalta.

Hesarin toimittaja Anu Silfverberg on kirjoittanut vegaaniruoan huonosta markkinoinnista. Hänen mielestään hyvinvoivia ihmisiä ei kiinnosta vetoaminen terveellisyyteen. Tai jos kiinnostaakin, lopullisen valinnan ratkaisee tunne. Hänen mukaansa ihmiset etsivät ruoasta ennen kaikkea elämyksiä. Jos mennään ulos syömään, halutaan herkullisen ruoan ohella viihtyisää ympäristöä ja hyvää palvelua.  Jos ravintola ei pysty tarjoamaan koko elämyspakettia, se ei vedä. Edullinen hintakaan ei peitä elämyksellisyyden puutetta.

Vegaaniliitto on selvästikin tiedostanut, että pelkkä terveysvalistus ei uppoa valtavirtaan, eikä myöskään vetoaminen eläinten oikeuksiin. Ihmisten mielikuviin halutaan nyt vaikuttaa herkkukampanjalla. Halutaan todistaa, ettei vegaanina tarvitse luopua suklaasta, jäätelöstä eikä rasvaa tihkuvista leivoksista. Näitä herkkuja maistatetaan ihmisille monenlaisissa tapahtumissa. Myös Vegaia-lehden sivut pursuavat vegaanisia leivonnaisia ja käristettyjä makupommeja. Moni yllättyy, että eläinkunnan tuotteet voidaan korvata kasviperäisillä ja saada silti aikaan makuhermoja hivelevä lopputulos. Eikä tämä edes rasita kukkaroa. Jos vegaanileivonnaisilla saa suun makeaksi ja rinnukset rasvaisiksi, ei se taida niin askeettista ollakaan.

Näinkö tässä kävikin, että vegaaniruokaa markkinoidaan terveyden kustannuksella? Eikö tyhjien kaloreiden karsiminen kiinnostakaan vegaaneja? Kyllä – vegaaniruokakin voi olla epäterveellistä, jos makua haluaa nimenomaan sokerista, rasvasta ja paistamisesta. Jotkut vegaanit ovat lihavia. Toiset hankkivat itselleen puutostauteja syömällä yksipuolisesti. Vegaaniruoka ei ole automaattisesti terveellistä. Vegaaniruoan markkinoiminen terveellisyydellä ei siis ole automaattisesti totta.

Miten vegaaniruoalla voitaisiin vedota ihmisten elämyshakuisuuteen ja samalla pitää terveellisyydestä kiinni? Miten veganismille saataisiin parempi ja houkuttelevampi imago, josta puuttuisi saarnaamisen sävy? Tässä vegaaniravintoloilla ja aatteen puolestapuhujilla on miettimisen paikka.

Ensimmäinen askel on maukas ruoka, joka on myös hyvän näköistä. Jos ruoka samanlaista arkista riisi-papumössöä, jota kotona laitetaan kyllästymiseen asti, niin ei siitä enää viitsi maksaa ravintolassa. Rohkea mausteiden ja tuoreyrttien käyttö tekisi säväyksen, sillä niitä ei raaski yleensä kotiin ostaa. Ruukullinen korianteria tai salviaa ei varmasti toisi ruokalaruoalle liikaa hintaa.

Mutta tämäkään ei vielä riitä. Meluisassa ja hallimaisessa ruokalassa syödään vain käytännön pakosta. Niitä ihmisiä on paljon, jotka aikataulun salliessa lähtevät työ- tai opiskelupaikalta kotiin syömään, koska siellä saa olla rauhassa ja hiljaa. Levoton ympäristö voi pilata nautittavankin aterian.

Kasvisruokala Etran johtoajatuksena on terveellisyys, mutta elämyspuolessa olisi vielä parantamisen varaa.  Itse tekisin mitä vain, jos saisin jyrisevät pakastimet ruokasalista pois. Eikö edes äänieristys olisi mahdollinen?!

Ystävät hyvät, olemme kaikki vegaaniruoan puolella, ja toivomme Etran toiminnalle kasvua ja menestystä. Kävisitkö Sinä Etralla useammin syömässä, jos saisit terveellisyyden ohella jotakin muuta samaan elämyspakettiin?