Nämä viimeksi mainitut eivät ole vähäisiä perusteita
kasvissyönnille, mutta on pakko olla realisti. Useimmat ihmiset olisivat
valmiita jättämään lihansyönnin vain terveydellisistä syistä. Tai
laihdutussyistä. Kun karppaus osoittautuikin hengenvaaralliseksi kuplaksi, niin
olisiko kasvissyönnissä ainesta seuraavaksi buumiksi?
Kohonnut työteho ja mielenvireys kuukauden aikana vakuutti
minut siitä, että vegaaniksi siirtyminen oli kannattanut. Keskimäärin
energiataso oli kohonnut, mutta tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että väsymys
ja uupumus olisi kokonaan kaikonnut. Muitakin riesoja oli (niistä vähän
myöhemmin) mutta itse olin mielestäni mennyt hyvinvoinnissa eteenpäin. Näkyisikö
muutos mustana valkoisella, sen saisin selville menemällä Eila Maunun luo kehon
koostumuksen mittaukseen.
Ihmiset ovat tottuneet mittaamaan ruokavalion onnistumista
puntarin lukemilla. Itse en omista puntaria, ja Eila nostikin heti puntarin
esiin. ”En ole varmaan laihtunut yhtään” mutisin, mutta mittarin lukemat olivat
silti pienoinen ällistys. ”Olen jopa lihonut kilon!” totesin pettyneenä.
En ollut aikonutkaan erityisesti laihduttaa ja olin syönyt,
kun oli tullut nälkä. Tietenkään en keksejä ja suklaata, mutta porkkanoita ja
muuta pupun ruokaa, ja olin tuntenutkin itseni ajoittain pupuksi. Mahan
täyttäminen vihanneksilla on melkoista pupeltamista. Olinko silti epäonnistunut
ruokavaliossani kokonaan?
Eipä hätää, Eila sanoi. Kehon koostumuksen mittaus toisi
tarkempaa tietoa siitä, mitä on tapahtunut. Mittaus tapahtuu johtamalla pieni sähkövirta kehon läpi. Koska vain kehon sisältämä vesi johtaa sähköä, voidaan kehon koostumus laskea mittaamalla impedanssia, eli sen sähkövirralle aiheuttamaa vastusta. Ja katsohan konnaa: rasvan
määrä oli vähentynyt kehossani pari kiloa! Ja lihasmassa lisääntynyt
vastaavasti! Myös nesteytys oli kohentunut radikaalisti. Tämä kaikki vaikutti
siihen, että olin LÄHEMPÄNÄ ihannepainoa, vaikka painoinkin faktisesti enemmän!
Tieto siitä, että lihaksikkaampi ihminen saa taulukoidenkin mukaan painaa
enemmän, oli minulle uutta.
Eila onnitteli minua ja sanoi, että saisin olla tyytyväinen.
Ruokavalion muutos ja entistä ahkerampi päivittäinen liikunta olivat johtaneet
siihen, että kehon koostumus oli parempi ja aineenvaihdunta toimi paremmin.
Ihannearvoihin minulla toki oli vielä matkaa, mutta kuukauden päästä olisin
niitäkin lähempänä.
Kaikki arvot eivät silti olleet hyviä. Impedanssi viittasi
siihen, että keho oli väsynyt, stressaantunut tai rasittunut. Tämä hämmästytti
minua, koska en mittaushetkellä tuntenut itseäni läheskään yhtä väsyneeksi kuin
edellisessä mittauksessa. Mutta oliko päällä stressiä? Kyllä, työsyistä
johtuvaa. Olen perustamassa liiketoimintaa ja tehnyt töitä sen eteen välillä
kellon ympäri. Kun kuluja, huomioitavia asioita ja työtehtäviä on yhä uusia
eikä rahaa tule mistään, niin kyllähän se stressaa. Tämä kaikki vaikuttaa
negatiivisesti aineenvaihduntaan, mutta näköjään vegaaniruoan hyötyjä sekään ei
voi estää.
Kaikella on kuitenkin hintansa. Ilman kiusallisia haittoja
ei pavunpurijaksi voi ryhtyä: Pari kolme ensimmäistä viikkoa maha kupli ja
rumpsutti kuin apupapin papupata. Ilmatilasta saattoi kiistattomasti havaita,
että lähistöllä oli aloitteleva vegaani. Ajattelin jo tuskastuneena, että jos
tämä tällaisena jatkuu, en kehtaa kohta lähteä kotoa ulos!
Mutta onneksi kyseessä oli siirtymävaihe. Suoliston
bakteerikanta vaati aikaa muuttuakseen niin, että se pystyi käyttämään
kasvisruoan kuidut ja muut ainesosat paremmin hyväkseen. Lisäksi opin pari
niksiä, millä pavut saa paremmin sulaviksi: niitä pitää keittämisen jälkeen
ilmastaa, eli pitää vaikka uunipellillä pari tuntia, jotta haitalliset aineet
haihtuvat. Myös pakastaminen vähentää ilmavaivoja aiheuttavia ominaisuuksia.
Tepsii!
Toisenkin asian opin: kun on kerran vaihtanut vegaaniksi,
liharuokaa EI KANNATA syödä edes kohteliaisuudesta. Mahavaivat olivat niin
kiusalliset, että sen muistaa! Kun bakteerikanta on kerran vaihtunut, suolisto
ei enää pysty sulattamaan lihaa, tuloksena on kipu, kuplinta ja poreilu VIIKON
AJAN!
Ja lopuksi. Jos nyt viilaamme pilkkua vegaaniudesta, niin on
pakko tunnustaa lankeemukset. En ole ollut täysvegaani, koska olen toisinaan syönyt
ruokia, jotka sisältävät maitoa, juustoa tai kananmunaa. Lisäksi itse
tekemässäni levitteessä on yksi neljäsosa voita. Pari tikkujäätelöä, kakunviipaletta
ja suklaapalaa on naposteltu, ja lisäksi kaksi mustikkapiirakkaa! Samoin pari
tölkillistä jogurttia.
Nämä kaikki voisi korvata vegaanivaihtoehdoilla. Hmm…
katsotaan. Absolutistina joutuisin olemaan aika omavarainen ruokani suhteen.
Mutta kuulemma terveyshyödyt saattavat päihittää tämänkin vaivannäön. Pitää
sitäkin joskus kokeilla!
Hienoa Riikka! Älä ollenkaan sure, että jäätelöä tai jotain muuta vähemmän vegaanista oli mennyt alas kurkusta. Elämässä kuuluukin olla hetkiä, jolloin voi nauttia ilman syyllisyyttä...näin se vaan on. Pääasia kohdallasi kuitenkin lienee se hyvänolon tunne, jonka ruokavalion muutos on aikaansaanut.
VastaaPoista