Aloittelevan vegaanin koettelemukset

 Nyt on kulunut toista kuukautta siitä, kun päätin kokeilla koheneeko olotila kasvisruoalla todella niin paljon kuin väitetään. Tapahtuuko muutakin kuin omantunnon kevenemistä, kun ei enää revi elantoaan eläinten selkänahasta? Keveneekö askel konkreettisestikin samalla, kun ekologinen jalanjälki kevenee?

Nämä viimeksi mainitut eivät ole vähäisiä perusteita kasvissyönnille, mutta on pakko olla realisti. Useimmat ihmiset olisivat valmiita jättämään lihansyönnin vain terveydellisistä syistä. Tai laihdutussyistä. Kun karppaus osoittautuikin hengenvaaralliseksi kuplaksi, niin olisiko kasvissyönnissä ainesta seuraavaksi buumiksi?

Kohonnut työteho ja mielenvireys kuukauden aikana vakuutti minut siitä, että vegaaniksi siirtyminen oli kannattanut. Keskimäärin energiataso oli kohonnut, mutta tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että väsymys ja uupumus olisi kokonaan kaikonnut. Muitakin riesoja oli (niistä vähän myöhemmin) mutta itse olin mielestäni mennyt hyvinvoinnissa eteenpäin. Näkyisikö muutos mustana valkoisella, sen saisin selville menemällä Eila Maunun luo kehon koostumuksen mittaukseen.

Ihmiset ovat tottuneet mittaamaan ruokavalion onnistumista puntarin lukemilla. Itse en omista puntaria, ja Eila nostikin heti puntarin esiin. ”En ole varmaan laihtunut yhtään” mutisin, mutta mittarin lukemat olivat silti pienoinen ällistys. ”Olen jopa lihonut kilon!” totesin pettyneenä.

En ollut aikonutkaan erityisesti laihduttaa ja olin syönyt, kun oli tullut nälkä. Tietenkään en keksejä ja suklaata, mutta porkkanoita ja muuta pupun ruokaa, ja olin tuntenutkin itseni ajoittain pupuksi. Mahan täyttäminen vihanneksilla on melkoista pupeltamista. Olinko silti epäonnistunut ruokavaliossani kokonaan?

Eipä hätää, Eila sanoi. Kehon koostumuksen mittaus toisi tarkempaa tietoa siitä, mitä on tapahtunut. Mittaus tapahtuu johtamalla pieni sähkövirta kehon läpi. Koska vain kehon sisältämä vesi johtaa sähköä, voidaan kehon koostumus laskea mittaamalla impedanssia, eli sen sähkövirralle aiheuttamaa vastusta. Ja katsohan konnaa: rasvan määrä oli vähentynyt kehossani pari kiloa! Ja lihasmassa lisääntynyt vastaavasti! Myös nesteytys oli kohentunut radikaalisti. Tämä kaikki vaikutti siihen, että olin LÄHEMPÄNÄ ihannepainoa, vaikka painoinkin faktisesti enemmän! Tieto siitä, että lihaksikkaampi ihminen saa taulukoidenkin mukaan painaa enemmän, oli minulle uutta.

Eila onnitteli minua ja sanoi, että saisin olla tyytyväinen. Ruokavalion muutos ja entistä ahkerampi päivittäinen liikunta olivat johtaneet siihen, että kehon koostumus oli parempi ja aineenvaihdunta toimi paremmin. Ihannearvoihin minulla toki oli vielä matkaa, mutta kuukauden päästä olisin niitäkin lähempänä.

Kaikki arvot eivät silti olleet hyviä. Impedanssi viittasi siihen, että keho oli väsynyt, stressaantunut tai rasittunut. Tämä hämmästytti minua, koska en mittaushetkellä tuntenut itseäni läheskään yhtä väsyneeksi kuin edellisessä mittauksessa. Mutta oliko päällä stressiä? Kyllä, työsyistä johtuvaa. Olen perustamassa liiketoimintaa ja tehnyt töitä sen eteen välillä kellon ympäri. Kun kuluja, huomioitavia asioita ja työtehtäviä on yhä uusia eikä rahaa tule mistään, niin kyllähän se stressaa. Tämä kaikki vaikuttaa negatiivisesti aineenvaihduntaan, mutta näköjään vegaaniruoan hyötyjä sekään ei voi estää.

Kaikella on kuitenkin hintansa. Ilman kiusallisia haittoja ei pavunpurijaksi voi ryhtyä: Pari kolme ensimmäistä viikkoa maha kupli ja rumpsutti kuin apupapin papupata. Ilmatilasta saattoi kiistattomasti havaita, että lähistöllä oli aloitteleva vegaani. Ajattelin jo tuskastuneena, että jos tämä tällaisena jatkuu, en kehtaa kohta lähteä kotoa ulos!

Mutta onneksi kyseessä oli siirtymävaihe. Suoliston bakteerikanta vaati aikaa muuttuakseen niin, että se pystyi käyttämään kasvisruoan kuidut ja muut ainesosat paremmin hyväkseen. Lisäksi opin pari niksiä, millä pavut saa paremmin sulaviksi: niitä pitää keittämisen jälkeen ilmastaa, eli pitää vaikka uunipellillä pari tuntia, jotta haitalliset aineet haihtuvat. Myös pakastaminen vähentää ilmavaivoja aiheuttavia ominaisuuksia. Tepsii!

Toisenkin asian opin: kun on kerran vaihtanut vegaaniksi, liharuokaa EI KANNATA syödä edes kohteliaisuudesta. Mahavaivat olivat niin kiusalliset, että sen muistaa! Kun bakteerikanta on kerran vaihtunut, suolisto ei enää pysty sulattamaan lihaa, tuloksena on kipu, kuplinta ja poreilu VIIKON AJAN!

Ja lopuksi. Jos nyt viilaamme pilkkua vegaaniudesta, niin on pakko tunnustaa lankeemukset. En ole ollut täysvegaani, koska olen toisinaan syönyt ruokia, jotka sisältävät maitoa, juustoa tai kananmunaa. Lisäksi itse tekemässäni levitteessä on yksi neljäsosa voita. Pari tikkujäätelöä, kakunviipaletta ja suklaapalaa on naposteltu, ja lisäksi kaksi mustikkapiirakkaa! Samoin pari tölkillistä jogurttia.

Nämä kaikki voisi korvata vegaanivaihtoehdoilla. Hmm… katsotaan. Absolutistina joutuisin olemaan aika omavarainen ruokani suhteen. Mutta kuulemma terveyshyödyt saattavat päihittää tämänkin vaivannäön. Pitää sitäkin joskus kokeilla!